Corgi ja lapset?

Millainen yhdistelmä on corgi ja lapset?

Teksti: Niina Kuhanen, julk. Corgiset 4/01

lapset

Vaikka sekä lapset että koirat vaativat aikaa ja huolenpitoa, koiraharrastajien joukosta löytyy myös monia perheellisiä ihmisiä. Corgiset haastatteli ihmisiä, jotka ovat onnistuneet yhdistämään koiraharrastuksen ja perhe-elämän. Kysyimme myös kasvattajilta, sopiiko corgi lapsiperheisiin ja millaisia ohjeita he antavat niille corgin hankinnasta kiinnostuneille perheille, joissa on pieniä lapsia.

Marja Juvonen

Lappeenrantalainen Marja Juvonen on paitsi kahden nuoren pembrokeuroksen, Remun ja Cissen, omistaja, myös tuore äiti: vaikea odotusaika ja synnytys ovat vihdoin takana, ja pinnasängyssä tuhisee toukokuussa syntynyt reipas ja hyväntuulinen tyttövauva, Jasmi Ida Jemina Ahola.

Vaikka vauvakuume oli kova, Marja kieltää koirien olleen lapsen korvikkeita. – Mielestäni lapsen ja koiran välillä on ja tulee olla tietty ero, vaikka pidänkin itseäni koirieni “äitinä” ja avomiestäni niiden “isänä”- hänen vastusteluistaan huolimatta. Lapsen hoito ja sen vanhempana oleminen on kuitenkin tyystin erilaista, Marja toteaa.

Koska Marjan raskaus ei sujunut aivan odotusten mukaan, koirien hoitaminenkin tuntui välillä vaikealta. Asiaa vaikeutti myös se, että Marjan avomies aloitti tammikuussa armeijan, johon hän sai kuitenkin pian lykkäystä voidakseen olla paremmin avovaimonsa tukena ja apuna. – Lenkkeilin koirien kanssa aivan normaalisti siihen asti, kunnes lääkäri määräsi minut vuodelepoon. Tämän jälkeen ulkoilutus hoitui niin, että pakkasin koirat autoon ja ajoin jonnekin, jossa niitä saattoi juoksuttaa irti. Kynsienleikkuu oli ison mahan takia aika hankalaa, mutta kyllä siitäkin sitten selvittiin. Välillä kyllä tuntui, etten jaksa millään hoitaa koiria, mutta tähän vaikutti varmasti ainakin osaksi se, että mieliala heitteli muutenkin raskauden aikana, Marja kuvailee raskausaikaansa.

Koska Marjan ja hänen avomiehensä Karin suvuissa on eläinallergiaa, asia kiinnosti ja myös pelotti Marjaa odotusaikana. Tutkimusten mukaan liika hygieenisyys saattaa edesauttaa allergian puhkeamista (ks. mm. Koiramme 3/2001), ja niinpä Marja antaakin Jasmin olla lattialla koirien kanssa eikä hysterisoi, vaikka nämä käyvätkin välillä pussaamassa uutta tulokasta. – Ensimmäisessä neuvolassa koiriin suhtauduttiin todella kielteisesti: jos minkäänlaisia allergiaoireita ilmenisi, koirat pitäisi laittaa heti pois tutkimatta, johtuuko allergia nimenomaan koirista vai jostakin muusta. Kun muutimme, vaihdoin myös neuvolaa, jossa en aiemmista kokemuksista viisastuneena edes maininnut koirista mitään. Ensimmäiset allergiaoireet saattavat ilmaantua jo kahden kuukauden ikäisenä, eikä Jasmilla onneksi ainakaan vielä ole ollut mitään oireita.

Kun katsoo, miten hienosti Remu ja Cisse suhtautuvat vauvaan, on vaikea uskoa, että alussa asian suhteen oli hankaluuksia. – Kun pääsin sairaalasta kotiin, Cisse aloitti mököttämisen: olin sille kuin ilmaa. Cisse osoitti mieltään myös pissaamalla sisälle ja se saattoi myös ulostaa pinnasängyn viereen. Varsin nopeasti tilanne kuitenkin korjaantui, ja nyt molemmat koirat suhtautuvat vauvaan aivan loistavasti! Cisseä tosin täytyy hieman vahtia, ettei se istu vauvan päälle kerjätessään rapsutuksia, Marja nauraa. – Koirista on ilmiselvästi seuraa vauvalle ja päinvastoin: Cisse on mm. kehittänyt sellaisen leikin, jossa se menee Jasmin lähelle, ja kun vauva potkaisee sitä, se juoksee karkuun palaten taas odottamaan uutta potkua. Remu saattaa joskus myös kantaa Jasmin jalan päälle luita, ikään kuin lahjaksi. Koirat hakeutuvat muutenkin usein Jasmin lähelle maaten mm. hänen vierellään ja Remu jopa nukkuu nykyisin pinnasängyn alla.

Marjan koirat ovat myös keksineet, että vauva voi toimia eräänlaisena ravinnonlähteenä.- Cisse varasti kerran roskakorista Jasmin kakkavaipan syöden sisällön ja luovuttaen sitten “saaliin” Remun revittäväksi. Sekä koirat että asunto olivat aikamoisessa siivossa poikien jäljiltä. Cisse käy myös välillä haistelemassa Jasmin takapuolta, josko siellä olisi uusi annos muhimassa, Marja kertoo koiriensa uudesta harrastuksesta.

Pienen vauvan ja koirien hoitaminen vaatii sovittelua ja kompromisseja. Marja lähtee kuitenkin siitä, että aika pitkälti toimitaan vauvan ehdoilla, mikä näkyy mm. siinä, että aamulenkki tehdään vasta sitten, kun vauva on syötetty, puettu yms. – Vaikeinta on ulkoilu vaunujen ja kahden koiran kanssa, mutta vähitellen koirat ovat onneksi alkaneet tajuta, että ulkoillessa ei vedetä ja poukkoilla sinne tänne. Nyt, kun koirillamme on karvanlähtöaika, joudumme siivoamaan todella usein, mikä on tietysti ajoittain raskasta. Haaveilemmekin omakotitalosta, jolloin koirat voisivat olla enemmän ulkona: se olisi sekä niiden että meidän kannalta helpompaa.

Mutta vaikka vauvanhoito onkin lähes ympärivuorokautista työtä, Marjan mielestä on todella tärkeää huomioida myös koirat. – Uskoisin, että Cisse, joka on aina ollut hyvin kiintynyt minuun, oli aluksi vauvasta mustasukkainen siksi, että se pelkäsi vauvan vievän kaiken aikani ja huomioni. Nyt, kun Cisse on huomannut, että en hylkää sitä ja että annan myös sille huomiota, se on hyväksynyt vauvan. Pyrin myös antamaan kummallekin koiralle aikaa yksilöllisesti mm. siten, että käyn niiden kanssa kahdessa eri koirakoulussa: toisena päivänä toisen kanssa ja toisena toisen, Marja kertoo.

Avomies Kari on osallistunut kiitettävästi vauvanhoitoon, joten Marja ei ole täysin sidottu kotiympyröihin. Vapaa-aika kuluu useimmiten koiraharrastuksen puitteissa. – Käyn molempien koirien kanssa viikoittain koirakoulussa, joko näyttely- tai tottelevaisuuskoulutuksessa. Myös koirien kanssa lenkkeilystä on alkanut nauttia aivan uudella tavalla, sillä myös silloin pystyy olemaan vähän aikaa omissa oloissa. Ensi vuonna aion myös aloittaa taas näyttelyharrastuksen, sillä silloin Jasmi on jo vanhempi ja koirat toivottavasti paremmassa turkissa. Sitä, alkaako Jasmi kulkemaan mukanani näyttelyissä vai jääkö hän Karin kanssa kotiin, en vielä tiedä, Marja kuvailee tulevaisuudensuunnitelmiaan.

Kysyttäessä, kumpi tulee ensin, toinen vauva vai kolmas koira, Marja ilmoittaa nauttivansa nykytilanteesta.- Niin kauan kun asumme kerrostalossa, en halua kolmatta koiraa ja itse asiassa olisin harkinnut toista koiraakin pidempään, jos olisin silloin tiennyt, että alan pian odottamaan lasta. Toisaalta en halua kahta vaippaikäistä lastakaan, joten nähtäväksi jää, kumpaa alamme harkita ensin, toista lasta vai kolmatta koiraa.

Maarit ja Janne Räinä sekä Susanna Gerkman-Hiltunen

Hieman pidemmän ajan kokemuksia lapsi-koira- yhdistelmästä on Maarit ja Janne Räinä sekä Susanna Gerkman-Hiltusella. Räinillä on 1-vuotiaan Joonas-pojan seurana 4-vuotias dalmatiankoira Perla sekä cardit Niki (2 v.) ja Sani (7 kk), Gerkman-Hiltusilla taas lapset Niko (12 v.) ja Ida (9 v.) sekä cardit Olli (4 v.) ja Lola (pian 3 v.). Molemmilla perheillä on ollut positiivisia kokemuksia corgista lasten kaverina.

– Mielestäni parempaa lapsiperheen koiraa saa etsiä, Susanna toteaa. – Vaikka Olli ja Lola ovat hyvin erilaisia luonteeltaan.- Olli on sellainen “tosi kova jätkä” ja Lola taas äärimmäisen hellyydenkipeä- ne pitävät molemmat lapsista kuin hullu puurosta ja välillä tuntuukin, että koirat käyttäytyvät lasten kanssa paremmin kuin meidän aikuisten; kun lapsi touhuaa koiran kanssa ja sanoo sille jotain, koira toimii toivotulla tavalla ja se on siinä. Mielestäni tällainen suoraviivainen toimintatapa sopii corgille hyvin, itsellä kun tuppaa olemaan liikaa tunteita mukana.

Myös Räinillä koirat ovat ottaneet Joonaksen hyvin vastaan. – Meidän vanhempi corgi on hyvin lapsirakas ja se yritti jo ihan alusta saakka saada Joonasta leikkimään. Sani pelkää hieman Joonasta ja menee karkuun, kun poika lähestyy kiljuen. Kun Joonas oppi konttaamaan, hän yritti kovasti pysyä koirien perässä, ja nyt opittuaan kävelemään, sama meno jatkuu. Joonas myös käyttää koiria tukena kiivetessään pystyyn, tosin joskus koira karkaakin alta, jolloin Joonas menee nurin. Koirat myös käyvät välillä nuolaisemassa Joonasta naamasta, Räinät kertovat.

Joonas ei vielä luonnollisestikaan osallistu koirien hoitoon, mutta taputuksia ja silityksiä hän on jo alkanut jakelemaan. Gerkman-Hiltusilla koko perhe osallistuu koirien hoitoon.

– Perheen isä hoitaa koirien ruokinnan, äiti lenkityksen ja lapset rapsutuspuolen. Halutessaan myös lapset saavat viedä koiria ulos. Ida on tässä suhteessa aktiivisempi ja ottaa yleensä lenkille ystävänsä; kun on kaksi koiraa, molemmat saavat oman talutettavan, ja näin säilyy sopu kaveripiirissä, Susanna kertoo.

Kumpikin perhe on säästynyt allergioilta ja niin neuvolassa kuin lähipiirissäkin koiriin on suhtauduttu asiallisesti. – Neuvolassa on kyselty vain, mitä koirat tuumasivat pojasta eikä sukulaisten tai ystävienkään taholta ole kuulunut negatiivisia kommentteja, Maarit ja Janne kertovat. Myöskään Susanna ei ole törmännyt ympäristön taholta tulevaan vastustukseen. – Lähipiirimme pitää koiristamme todella paljon ja joskus jopa tuntuu siltä, että koirien hoitopaikka kyllä järjestyy helposti, mutta kuka ottaisi lapset hoitoon…

Räinät harrastavat koiriensa kanssa näyttelyitä. Näyttelyreissujen ajaksi Joonas on viety hoitoon, tosin onpa pieni mies ollut muutaman kerran mukanakin oppimassa tulevaa harrastusta varten. Susanna harrastaa koiriensa kanssa näyttelyitä ja nyttemmin myös tokoa ja myös perheen lapset osallistuvat näihin harrastuksiin – omalla tavallaan. – Periaatteessa harrastan tokoa ihan yksinäni, mutta perhe kyllä tukee harrastustani ja Niko myös “kouluttaa” Ollia kotona. Aluksi mietin, pitäisikö Nikolta kieltää tämä “kouluttaminen”, jos Olli vaikka menee sekaisin eikä sitten enää toimikaan minun kanssani, mutta jotenkin koira osaa erottaa, milloin kyseessä on lapsen kanssa “touhuaminen” ja milloin sitä taas koulutetaan “tositarkoituksella”, Susanna toteaa.

Ida on innostunut toden teolla koiranäyttelyistä ja erityisesti junior handler-toiminta kiinnostaa neitiä. Match showssa Ida on jo kisannutkin menestyksekkäästi Lolan ja Ollin siskon Ellin kanssa, joten ensi vuonna, kun Ida saavuttaa maagisen 10 vuoden iän saaden osallistua junior handler-kisoihin, hän varmasti tarjoaa kovan vastuksen kilpakumppaneilleen. Ida on myös selvästi ymmärtänyt, että menestys on kahden kauppa, josta myös koira ansaitsee kiitokset. – Kerran oli match shown lapsi-koira-kisassa noin 15 osanottajaa, ja meidän Ida voitti. Tyttö meni voitosta aivan sekaisin (äidiltä peritty ominaisuus), mutta meni sitten polvilleen ja antoi ison ja lämpimän halauksen koiralle. Tämän jälkeen Ida jutteli vielä tuomarin kanssa koirasta ja katsoi vasta sitten, mitä iso palkintokassi sisälsi, Susanna kertoo tyttärensä esimerkillisestä käytöksestä.- Oli suorastaan liikuttavaa nähdä, miten hyvin koiran ja Idan yhteistyö pelasi ja että tyttö osasi kiittää myös koiraa eikä ollut kiinnostunut pelkästään siitä, mitä itse voitti.

Koirallisen lapsiperheen arjesta ei menoa ja meininkiä puutu.

-Vapaa-ajan, jossa sellaista ylipäätään on, käytön suhteen ei juurikaan ole ongelmia eikä myöskään sen suhteen, mihin ylimääräiset rahansa laittaisi, Janne ja Maarit toteavat. Susanna on samaa mieltä:- Perheemme arki on sellaista sutinaa, että oksat pois: lapsia tulee ja menee, koirat hösäävät välissä ja kotona on täysi kaaos päällä. Kaikesta huolimatta en ole ikinä katunut että hankin corgin, ja vieläpä kaksi sellaista. Corgi on aivan fantastinen rotu ja tämä on kerrankin asia, josta meidän perheessä ollaan 100%:sen tasapuolisesti samaa mieltä!

Kasvattajat myötämielisiä

Yleisesti ottaen kasvattajien mielestä corgi on oiva valinta myös lapsiperheisiin, tosin yksilöllisiä eroja luonnollisesti esiintyy.- Corgi tulee yleensä hyvin toimeen lasten kanssa, tosin poikkeuksiakin on. Samalla tavalla kuin aikuisissa on ns. koiraihmisiä, myös lapsissa on “koiralapsia”, ja niin pentu kuin aikuinenkin koira vaistoaa tämän aika hyvin, kertoo lähes 30 vuotta pembrokeja kasvattanut Anneli Sutela, kennel Annline’s.

– Jotkut corgit ovat hieman hermostuneita ja saattavat olla lapsillekin äkäisiä. Paljon voi päätellä pennun vanhempien käyttäytymisestä, sillä yleensä hermostuneisuus kulkee suvussa. Toisaalta tällaisetkin yksilöt usein menevät mieluummin lasta karkuun kuin käyvät siihen kiinni. Joka tapauksessa rodunomaisen luonteen omaava corgi on erinomainen lasten leikkikaveri, ja täytyy muistaa, että myös lapsen suhtautuminen koiraan vaikuttaa keskinäisessä kanssakäymisessä, toteaa Katju Karvonen kennel Puksipuusta.

– Jos koira on ollut jo useamman vuoden ajan ns. ainoana hellimiskohteena ja perheeseen syntyy vauva, saattaa koira olla ensialkuun hieman mustasukkainen, mutta oikein hoidettuna tilanne rauhoittuu nopeasti, kertoo kennel Pirtekin omistaja Eeva Lampikari.

Pitkän linjan cardigan- ja pembrokekasvattaja Anneli Ojala, kennel Imago’s, painottaa myös omistajien asennetta.- Mitään ongelmia meillä ei ole koskaan ollut enempää koirien kuin lastenkaan suhteen. Kun poikamme syntyi, oli vanhempi koiramme Viki jo kolmevuotias ja samanaikaisesti saapui Norjasta narttupentu. Teimme alusta alkaen tiettäväksi molemmille osapuolille, että kummallakin on oikeutensa. Kun lapsi sitten varttui ja alkoi olla siinä iässä, että pieni kiusanteko alkoi kiinnostamaan, ilmoitimme ykskantaan, että jos koira puree, tulee kyytiä meiltäkin, sillä pureminen on merkki siitä, että koiraa on kiusattu.

Vaikka corgi siis sopiikin yleensä mainiosti lapsiperheen koiraksi, aivan sattumanvaraisesti eivät kasvattajat ole heillekään halukkaita koiraa myymään. – Suhtaudun lapsiperheisiin pienellä varauksella, sillä en halua, että pentu joutuu ns. lasten leikkikaluksi. Tämän takia ostajaehdokas joutuu meillä tiukkaan tenttiin, toteaa Eeva Lampikari.

– En suhtaudu lapsiperheisiin kielteisesti, mutta “kuulustelen” vanhemmat ehkä hieman tarkemmin kuin muut pennunostajat. Kerron myös omista kokemuksistani ja useimmiten valitsen heille pennun. Haluan myös, että pentuja käydään ensin katsomassa ja tutustutaan puolin ja toisin, mukaan pennun voi ottaa sitten toisella kerralla, sanoo Anneli Sutela.

– Mikäli pennunostajat ovat vakuuttuneita, että heidän resurssinsa riittävät sekä pennun että lapsen tarpeista huolehtimiseen, estettä pennun myymiselle ei ole. Aika harvoin yleensäkään törmää ihmisiin, joilla ei ole minkäänlaista käsitystä koiranpidosta, oli sitten kyseessä lapsiperhe tai yksittäinen aikuinen ihminen, kertoo puolestaan Heli Hirsikangas, kennel Geestland’s.

Myöskään käsitys siitä, että lapsi ensin kinuaa koiraa, mutta kyllästyy siihen pian jättäen hoitovastuun vanhemmille, ei välttämättä pidä aina paikkaansa. – Meiltä on mennyt pari kertaa pentu 12-vuotiaalle, joka on hankkinut koiran omilla säästöillään ja hoitanut sitä esimerkillisesti vuodesta toiseen. Mutta sitten on myös niitä, jotka vainoavat penturaukkaa aamusta iltaan, kunnes kyllästyvät totaalisesti koko koiraan, joten lasten käyttäytymisessä on suuria eroja, Katju Karvonen kertoo.

Kasvattajien mielestä mahdollisia ongelmia voi yrittää välttää auttamalla perhettä pennunvalinnassa; mm. Eeva Lampikari ottaa suosittelussa huomioon ennen kaikkea sen, millaiseen perheeseen tai tarkoitukseen corgia ollaan ottamassa. -Valitun pennun tulee olla sosiaalinen: ei se pentueen tarmokkain eikä myöskään tiukkapipoisin, kertoo Heli Hirsikangas. – Reipas ja ihmisiä lähestyvä pentu on hyvä niin lapsiperheisiin kuin muillekin ja siihenhän tulisi pyrkiä, ettei pentulaatikosta löytyisi vetäytyviä ja arkoja pentuja, toteaa puolestaan Anneli Ojala.

Kasvattajat myös varustavat lapsiperheet erityisillä ohjeilla, joissa korostuu rajojen ja pennun oman rauhan tarpeen merkitys. -Mielestäni ohjeita annettaessa tulisi ottaa huomioon sekä pennun että lapsen luonne. Joka tapauksessa korostan pennunostajille, että koira tarvitsee myös omaa rauhaa, Katju Karvonen kertoo. Myös Eeva Lampikari korostaa ohjeiden ja ohjauksen merkitystä. – Pennunostajat saavat meiltä kirjalliset corgin hoito- ja kasvatusohjeet, mutta tämän lisäksi on mielestäni tärkeää tarkkailla ja neuvoa lasten koirankäsittelyä perin pohjin.

Kenneleissä perheen omista “kenneltytöistä ja -pojista” voi myös olla paljon apua totutettaessa koiraa lapsiin. Katju Karvosen kolmesta lapsesta vanhin, juuri koulun aloittanut Pinja auttaa äitiään pentujen kanssa ja kulkee myös silloin tällöin näyttelyissä mukana. – Pinja osaa hoitaa pentuja todella hyvin; hän istuu pentulaatikossa pitäen pentuja sylissä ja leikkien niiden kanssa. Tämä vahvistaa pennun luottamusta lapsiin, ja niinpä meiltä lähteneet pennut yleensä tykkäävätkin lapsista.

– Ensimmäinen corgipentueeni syntyi toukokuussa 1974, jolloin nuorimmainen lapseni oli 7 kuukauden ikäinen. Lapseni istuivat pentulaatikossa pentujen kanssa heti kun saivat siihen luvan, eikä mitään ongelmia ilmennyt. Kun tyttäremme olivat noin 10- vuotiaita, he saivat molemmat omat nimikkokoiransa, jotka asuivat tyttöjen huoneessa ja joiden päivittäisestä hoidosta tytöt myös vastasivat, Anneli Sutela kertoo.- Nykyisin Maija seuraa äitinsä jalanjälkiä ollen todellinen “koirafriikki”, ja myös Maijan poika Markus auttaa mummia koirien hoidossa ja istuu nyt puolestaan pentulaatikossa. Myös muut lapsenlapseni rakastavat koiria, mutta ovat vielä liian pieniä osallistumaan muuhun kuin koirien paijaamiseen.

Pembroke vai cardigan?

Entä onko cardiganin ja pembroken suhteen eroja siinä, miten ne tulevat toimeen lasten kanssa?

– Olen myynyt sekä pembroke- että cardiganpentuja lapsiperheisiin, myös sellaisiin, joissa on pieniä lapsia. Palaute on ollut pelkästään positiivista, Anneli Ojala sanoo.- Molemmat roduthan ovat hyvin lapsiystävällisiä, kunhan tottuvat lapsiin pienestä pitäen.

– Kokemukseni mukaan pembrokeissa heikkohermoisia on ollut ehkä hieman enemmän, mutta joka tapauksessa oikean luonteen omaava corgi on, muunnoksesta riippumatta, erinomainen lapsiperheen koira, kertoo sekä cardiganeja että pembrokeja kasvattava Katju Karvonen.

– Omassa perhepiirissä en ole huomannut eroja siinä, miten nämä rodut suhtautuvat lapsiin. Ainakin omien lasteni corgit rakastavat lapsia ja myös vartioivat niitä, mutta pienelle lapsellekin täytyy asettaa rajat sen suhteen, miten koiraa kohdellaan, kertoo Eeva Lampikari lastenlastensa ja corgien välisestä kanssakäymisestä.

Myös Heli Hirsikankaalla on kokemuksia molemmista roduista.- Cardit, niin kuin pemutkin, ovat yleisesti ottaen avoimia ja ystävällisiä, mutta mikäli paimennusvietti on hyvin vahva, aiheuttaa se helposti ongelmia. Cardeilla paimennus näkyy näykkimisenä, useimmiten toki “ystävällisenä”, pikemminkin kiinniottamisena kuin varsinaisena näykkimisenä. Useimmiten cardi ja lapsi tulevat kuitenkin toimeen oikein hyvin.