Usein kysytyt kysymykset

Mitä ihmeen eroa sitten näillä kahdella on?

Ennen Suomessa voimaan tullutta häntien typistyskieltoa oli vastaus yleensä se, että pembrokella ei ole häntää ja cardiganilla on. Entäpä nyt kun molemmilla on häntä? Häntä ei tosiaankaan ole se ainoa ulkonäöllinen tunnusmerkki. Cardigan on yleisesti ottaen hieman vahvempi ja antaa näin ollen isomman vaikutelman. Korvien koossa ja muodossa on myös eroa, sillä cardiganin korvat ovat isommat ja pyöreäkärkisemmät kuin pembroken. Cardigan on myös rungoltaan pidempi ja yleisvaikutelmaltaan “kirveellä veistetty”. Pembroke on yleislinjoiltaan pyöreämpi ja lyhyempi. Jos mennään ihan pikkuseikkoihin, niin voidaan vielä huomauttaa, että pembroken tassujen tulisi olla soikeat (cardin pyöreät) ja pään ilme on pemulla kettumaisempi kuin cardin. Toki on vielä paljon erottavia rakenteellisia pikkuseikkoja, mutta tuskin niillä on merkitystä valittaessa kumpi corgi perheeseen hankitaan. Tärkeintähän on luonne!

Rotujen luonteet poikkeavat jonkun verran, joskin molempia voidaan kuvata pirteiksi paimenkoiriksi, joille lauma on tärkeä ja palvelualttiutta riittää. Pieniä eroavaisuuksia kuitenkin on. Esimerkiksi pemu on yleensä enemmän koko perheen (ja välillä koko korttelin) koira. Cardi saattaa joskus suhtautua hieman pidättyväisestikin vieraita kohtaan. Pidättyväisyys ei kuitenkaan tarkoita arkuutta, vaan harkintakykyä siitä, kannattaako vierasta yleensä edes puhutella. Cardigan on huumorintajuisempi kuin pembroke, se saattaa ajoittain heittäytyä ihan vain huvikseen pelleksi. Cardiganille voi nauraa – se vain yhtyy ilonpitoosi. Pembroke on corgikaksikosta se sähäkämpi versio, “tomerataara”-nimitys voisi kuvata pemun luonnetta parhaiten. Se on aina valmiina vauhtiin ja vipellykseen. Cardigan katsoo ensin kelloa, pesee tassunsa, katsoo omistajaansa vielä kerran “oletko nyt ihan tosissasi” -ilmeellä ja toimii vasta sitten – harkitusti. Kun cardiganin saa syttymään, sähäkkyys on taatusti samaa luokkaa kuin “serkulla”.

Corgi on kuitenkin aina corgi: peloton paimenkoira ja mielestään suuri (ainakin maailman suurin. Molemmilla corgimuunnoksilla on luonnevaihteluita suuntaan ja toiseen, mutta se mikä on kuitenkin pysyvää muunnoksesta ja yksilöstä huolimatta, on viisaus ja lojaalisuus omistajaa kohtaan.

Miksi corgi on niin matala?

Corgien alkuperäinen tarkoitus on ollut maatalon monitoimikoira. Se on hoitanut niin vahdin, rottakoiran ja paimenen virkaa. Corgin paimennettavina oli yleensä karjaa ja työnsä se hoiti näykkimällä lehmiä kintereistä. Koska aikoinaan hyvät paimenkoirat olivat sonniakin arvokkaampia, oli suuri vahinko, jos koira loukkaantui (pahimmassa tap

auksessa menehtyi) paimennettavana olevan lehmän potkusta. Siksi tällaiset matalat paimenet olivat niin hyödyllisiä näissä oloissa. Paimenominaisuudet ovat vielä nykypäivän corgeissa hyvin pinnalla. Ei ole kovin harvinaista, että innostuessaan nämä tynkäjalat purkavat paimennusviettiä isäntäväkensä nilkkoihin.

1826_10200102579019937_1938463851_n

Mitä corgin kanssa voi harrastaa?

Corgi on monipuolinen koira. Itseasiassa vain mielikuvitus asettaa rajat kouluttamiselle. Corgeja näkee niin toko- ja agilitykilpailuissa kuin pelastuskoirakokeissakin. Corgit etsivät sieniä, paimentavat karjaa, esittävät vieraille temppuja, vahtivat lapsia, lenkkeilyttävät isäntiä ja lämmittävät emäntiä. Corgiharrastajat ovat myös aktiivisia näyttelyissäkävijöitä.

Corgi on tulevaisuuden rotu. Koko ajan kaupungistuvassa elinympäristössämme on jatkuvasti vähemmän ja vähemmän tilaa suurille koirille. Tässä tilanteessa corgi on mitä parhain kaveri. Se kulkee kätevästi kokonsa puolesta mukana kaikissa julkisissa kulkuvälineissä, mutta vaaran uhatessa siitä on taatusti paljon isomman koiran edestä turvaa ja suojelua. Corgi on myös hyvin sopeutuvainen rotu. Se rakastaa maaseudun rauhallista elämää eläimineen ja rotankoloineen, mutta ei missään tapauksessa pane hanttiin mielenkiintoista kaupunkielämääkään. Corgi viihtyy siellä, missä sen isäntäkin on – pelkäksi pihakoiraksi siitä ei siis missään tapauksessa ole.

524208_10151502438958936_844152417_n

Lähteekö siitä paljon karvaa?

Mikäli esitit edellisen kysymyksen siinä pelossa, että sohvasi karvoittuvat ja vaatteissasi roikkuu puolipitkiä karvoja, unohda corgin hankinta (tai siis koiran hankinta)! Corgilla on vahva kaksinkertainen turkki, jonka se vaihtaa noin kaksi kertaa vuodessa. Näinä karvanlähtöaikoina tuntuu yleensä siltä, että karvaa on kaikkialla – jopa ruoassa. Säännöllinen, lähes päivittäinen kampaaminen teräskammalla pitää kuitenkin karvanlähtöaikoina talouden jossain määrin siistinä. Mitä useammin karvanlähtöaikana corgia kampaa, sitä nopeammin tämä karvasirkus onkin ohi. Väliaikoina turkki on hyvin helppohoitoinen ja siisti, silloin se vaatii vain satunnaisesti harjausta eikä välttämättä sitäkään. Silloin tällöin syntyy myös ns. fluffy-pentuja, eli pitkäkarvaisia (kuva vieressä). Niiden suloinen karvapeite on näyttelyissä virheellinen, mutta suloisen lemmikin virkaa se ei himmennä ollenkaan. Omistajan tulee vain silloin olla hieman huolellisempi, ettei pehmeä ja pitkä karva takkuunnu.

Haukkuuko se paljon?

Tähän kysymykseen joudumme valitettavasti kertomaan, että corgit ovat suhteellisen herkkähaukkuisia. Mikäli haluat ehdottoman hiljaisen koiran, suosittelemme, että katselet muuta rotua. Herkkähaukkuisuus ei kuitenkaan tarkoita rasittavaa kokoaikaista räksytystä, corgi vain tykkää ilmoittaa kuuluvasti asiansa. Corgin haukkuminen on kuitenkin suhteellisen helposti koulutuksella ohjattavissa. Tiedetään tapauksia, joissa useita corgeja on asunut samassa kerrostaloasunnossa ja silti naapurosopu ja talon hiljaisuus säilyi. Se on kuitenkin varmaa, että täydellisen äänetöntä koiraa et corgista saa.

Ovatko ne terveitä?

Corgit tunnetaan varsin pitkäikäisenä rotuna. Rodussa ei esiinny yleistyneitä, helposti kuolemaan johtavia vakavia sairauksia, mutta toki muutamia rodussa esiintyneitä terveysongelmia tulee mainita:

Silmäsairaudet

Corgeissa ilmenee jonkin verran perinnöllisiä silmäsairauksia (HC, RD, PRA ja PPM). Näistä kuitenkin vain PRA (progressiivinen verkkokalvon surkastuma) on varmasti sokeuteen johtava sairaus ja on ennen kaikkea cardiganien silmäsairaus. Onneksi rodulle on kuitenkin kehitetty geenitesti, jolla pystytään seulomaan taudinkantajat ja näin ollen mahdollistaa se, ettei PRA-sairasta pääse syntymään. Jalostustoimikunta ylläpitää listauksia Suomessa asuvista testatuista cardiganeista, niiden jälkeläisistä ja näiden PRA-statuksesta.

Harmaakaihia (HC) esiintyy jonkin verran molemmilla roduilla. Ne muodot, joita corgeilla on, johtavat harvoin täydelliseen sokeuteen ja niiden etenemisnopeus on yleensä hidas. Kaihi aiheuttaa yleensä enemmän murhetta omistajalle kuin kantajalleen eli koiralle. HC löytyy yleensä jo ensimmäisellä silmätarkastuskerralla, mutta on tapauksia, joissa koiran kaihi löytyy vasta toisella tai kolmannella tarkastuskerralla ja koiraa on mahdollisesti ehditty käyttää jalostukseenkin.

RD eli verkkokalvon vajaakehitys on synnynnäinen kehityshäiriö, joka jaetaan vakavuusasteeltaan kolmeen eri tasoon. Lievin (MRD) on vähäisiä paikallisia verkkokalvon poimuja, eivätkä aiheuta koiralle itselleen ongelmia eikä niiden esiintyminen ole jalostuskäytön este. Vakavammat muutokset (GRD ja TRD) voivat johtaa sokeuteen.

PPM on iriksen eli värikalvon kehityshäiriö. Pupilliaukon avautuminen ei ole tapahtunut täydellisesti, vaan värikalvolta lähtee rihmoja joko sarveiskalvoon, linssiin tai toiseen kohtaan iristä. Muutokset ovat yleensä niin lieviä, etteivät ne aiheuta oireita koiralle.

Jalostukseen käytettävien corgien tulee olla virallisesti silmätarkastettuja. Silmätarkastuslausunto ei astutushetkellä saa olla yli 24 kk.

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkien kuvaaminen oli pitkän aikaa jalostukseen käytetyille corgeille vapaaehtoista. Vuoden 2013 alusta corgirodut liittyivät Suomen Kennelliiton PEVISA-ohjelmaan ja 1.1.2013 jälkeen tapahtuneista astutuksista syntyvien pentujen tulee olla virallisesti lonkkakuvattuja.

Tilastojen valossa corgien lonkat ovat moneen muuhun rotuun verrattuna varsin huonot, mikäli tarkastellaan arvostelun kirjainluokitusta. Keskiarvo pyörii koko ajan C:n (lievä lonkkanivelen kasvuhäiriö) ja D:n (keskivaikea lonkkanivelen kasvuhäiriö) välillä. Lyhyet ja lihaksikkaat takajalat antavat kuitenkin aika usein tukea niin paljon, että melko harva corgi oireilee lonkkiaan pitkänkään elämänsä aikana.

Kyynärnivelet

Kondrodystrofisen (matalaraajaisen) rakenteensa vuoksi corgien eturaajojen kasvussa voi pentuaikana ilmetä häiriöitä, jotka voivat johtaa kyynärnivelen kasvuhäiriöihin. Kasvuaikana nämä häiriöt ilmenevät ontumisena ja röntgenkuvilla voidaan todeta kyynär- ja värttinäluun epätasaista kasvua. PEVISA-ohjelman myötä myös kyynärnivelet tulee olla kuvattuna jalostukseen käytetyiltä koirilta vuoden 2013 alusta lukien.

Selkävaivat

Satunnaisesti kuulee surullisia viestejä corgeista, joilla on selkä pettänyt kesken raisuimman menon. Tämä on valitettavaa ja tapauksia on sen verran, että voidaan puhua rodunomaisesta ongelmasta. Vahva lihaksisto, hyvä yleiskunto ja monipuolinen liikunta ja lihashuolto antavat corgille parhaan mahdollisen suojan ongelmaa vastaan.

Tervetuloa mukaan talkoisiin rodun jalostuksen puolesta!

Perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamiseksi Suomen Welsh Corgi Seura ry kannustaa jäseniään tutkituttamaan koirat kattavin virallisin terveystutkimuksin. Kotikoiran tulokset ovat tärkeitä jalostukseen käytettävien sukulaisten osalta. Viralliset tutkimustulokset antavat arvokasta tietoa koko rotua ajatellen. Jokainen omistaja voi olla osaltaan auttamassa rodun jalostustyössä.
Terveystiedot auttavat myös toimimaan koirasi parhaaksi. Mikäli tutkimustuloksissa ilmenee jotain, voi asian huomioida ruokinnassa, liikunnassa ja harrastusvalinnoissa ja näin ennaltaehkäistä ongelmien etenemistä.

Virallisilla tutkimustuloksilla tarkoitetaan eläinlääkärin koiralle tekemiä tutkimuksia, jotka suoritetaan Kennelliiton hyväksymien ohjeiden mukaisesti ja jotka tallennetaan Kennelliiton jalostustietojärjestelmään.

Corgien osalta virallisen lausunnon voi saada lonkka-, kyynär- ja selkäkuvista, polvista, silmäpeilaustuloksesta sekä sydämen tutkimuksesta.

Virallisten terveystutkimuksien alaikäraja on 12 kk. Täydellisen virallisen selkätuloksen saadakseen, koiran tulee olla täyttänyt kaksi vuotta.

Viralliset terveystutkimukset: http://www.kennelliitto.fi/kasvatus-ja-terveys/koiran-terveys/viralliset-terveystutkimukset