Koti on siellä missä corgi on

IMG_1883

Aikuiset kodinvaihtajat

Aika-ajoin törmää ilmoitukseen, jossa aikuinen corgi etsii uutta kotia. Useimmiten syynä on ongelmatilanne kotona: koira ei tule toimeen lapsen tai jonkun muun laumanjäsenen kanssa. Koska pentua voi joutua odottamaan nyt jopa vuosia, voisiko vaihtoehtona olla aikuiselle kodinvaihtajalle kodin tarjoaminen?

Koti etsii koiraa – ja toisinpäin

Kun vaikea päätös koirasta luopumisesta on tehty, on omistajan vastuulla löytää eläimelle uusi koti. Luotettavimpia väyliä uuden kodin etsimiseen tarjoavat rotuyhdistys sekä esimerkiksi kodinvaihtajat ry. Myös kasvattajalle on syytä kertoa tilanteesta. Joissain tapauksissa koiran ostosopimukseen on kirjattu etuosto-oikeus, jolloin koira palautuu ensisijaisesti kasvattajalle. Useimmiten uusi koti löytyy sosiaalisen median ja tutun tuttujen kautta.

Hilma Ruokolainen löysi Hekan sattumalta Facebookista, kun koiran emäntä oli viimein rohkaistunut kertomaan oman statuksensa alla etsivänsä perheen toiselle koiralle uutta kotia. Hilma koki aikuisen kodinvaihtajan etsimisen työlääksi.

-”Käsittääkseni koiria on paljon enemmän tarjolla kuin mitä Facebook-ryhmien ja eläinsuojeluyhdistysten nettisivujen kautta tulee julkiseen tietoon. Ymmärrän, että asiaan liittyy paljon vaikeita kysymyksiä, mutta samalla tuntuu hölmöltä, että moni koira ja koiraa toivova eivät tämän takia kohtaa.”, hän pohtii. Hekan entinen omistajakin kertoi pelänneensä ihmisten ikäviä reaktioita ja oli siksi ensin yrittänyt pitkään etsiä uutta kotia muita kanavia pitkin. Ilmoituksen Hekasta näki eräs Hilman ystävä.

Myös Loki löysi tiensä Riina Havuahon perheeseen täysin sattumalta.

-”Mainitsin työpaikalla, että olemme mieheni kanssa pohtineet koiran ottamista. Työkaveri kertoi, että hänen ystävänsä etsii 2-vuotiaalle corgilleen uutta kotia. Soitin melkein saman tien miehelle, että otettaisiinko sittenkin aikuinen koira eikä pentua.” Pariskunta ei ollut aiemmin harkinnut kodinvaihtajan ottamista, sillä niihin on pelätty liittyvän jonkinlaisia käytös- tai koulutusongelmia.

Loki uuden kämppiksensä kanssa. Kuva: Riina Havuaho

Loki uuden kämppiksensä kanssa. Kuva: Riina Havuaho

-”Vähäisellä koirakokemuksellani en uskonut taitojeni riittävän sellaisen kouluttamiseen. Kuultuani tarkemmin koirasta ja kuvia nähtyäni olin kuitenkin ihan myyty ja kolme viikkoa myöhemmin Loki muutti meille.”, Riina muistelee.

Kun koiralla ei ole hyvä olla

Ella Kuronen sai tietää Emman huonoista oloista, kun hän oli tutustumassa tulevaan perheenjäseneensä pentulaatikon äärellä.  Aiemmasta pentueesta yksi oli joutunut epämääräiseen perheeseen, vaikka ostajia valitessa oli ollut tiukka seula. Tästä omistajasta oli tehty lukuisia eläinsuojeluilmoituksia ja pentua oli yritetty ostaa takaisin kasvattajan ja pennun isän omistajan toimesta.

Hän tiesi koiran asuvan samalla paikkakunnalla ja sai pian selville, että koiran omistaja on rahan tarpeessa. Ella laittoi hänelle viestiä facebookissa ja tarjosi koirasta 400 euroa. Niin Emma muutti Ellan luo.

Aina koira ei ole lähtöisin hyvistä olosuhteista. Vasemmalla Ellan  Kurosen pelastama Emma. Kuva: Ella Kuronen

Aina koira ei ole lähtöisin hyvistä olosuhteista. Vasemmalla Ellan Kurosen pelastama Emma. Kuva: Ella Kuronen

Emilia Salmijärvi oli tuntenut Urpon seitsenviikkoisesta lähtien ja ollut sen kanssa paljon tekemisissä sen ensimmäisinä elinvuosina. Paikkakunnan vaihdoksen myötä yhteydenpito jäi. Useita vuosia myöhemmin Urpon ollessa jo 9-vuotias seniori Emilia sai soiton.

-”Urpon omistaja kysyi, pystyisinkö hänen muuttuneen elämäntilanteensa vuoksi ottamaan Urpon itselleni sen vanhuudenpäiviksi ja lupauduin tietysti.”, Emilia summaa.

Koira oli kotia vaihtaessa kovasti ylipainoinen ja se pääsi heti dieetille. Paino alkoi putoamaan reippaan liikunnan ja sopivan ravinnon myötä. Yhteensä painoa karisi seitsemän-kahdeksan kiloa.

Uuteen kotiin sopeutuminen

Sanotaan, että koira sopeutuu uuteen ympäristöön suunnilleen kolmessa kuukaudessa. Sopeutuminen voi olla hitaampaa, jos ympäristö ja olosuhteet muuttuvat radikaalisti. Maalta kaupunkikerrostaloon muuttanut koira tarvitsee varmasti enemmän aikaa sopeutumiseen. Koiran kotouttamiseen on hyvä varata aikaa, eikä sitä tulisi esimerkiksi päästää irti heti oudossa ympäristössä.

Kodinvaihtajan ottamista miettiessä tulee myös selvittää, millaisia käytösmalleja koira on omaksunut, onko sillä esimerkiksi eroahdistusta tai sietääkö se lapsia tai muita koiria. Muuttaminen perheestä toiseen on koiralle aina iso stressin paikka ja uuden omistajan tulisi olla valmis sitoutumaan koiraan sen loppuelämän ajaksi.

Hilma kertoo Hekan ensipäivistä uudessa kodissa: ”Heka on ollut ”meidän poika” ensimmäisestä illasta lähtien. Sitä vähän epäilytti lähteä vieraiden mukaan vanhasta kodistaan ja meille sisälle päästyään se jäi makaamaan eteiseen. Mieheni päätti lähteä viemään Hekan pikku lenkille, jotta se rentoutuisi vähän ja saisi muuta ajateltavaa. Ulkoa tultuaan Heka rymisteli rappuset ylös meidän makuuhuoneeseen ja loikkasi sänkyymme. Sen jälkeen se onkin ollut täällä kuin kotonaan.”

Edellisessä kodissaan Loki eli lapsiperheessä kahden muun corgin kanssa jatkuvassa valmiustilassa ja resurssiriidoissa. Lisäksi siitä oli tarkoitus tulla näyttelykoira, mutta näyttelytilanteet aiheuttivat sille lisää stressiä. Omistaja oli tullut siihen tulokseen, että Lokin olisi parempi elää rauhallisemmassa ympäristössä kotikoirana.

-”Meille tullessaan Loki pääsi kahden aikuisen talouteen kissan kaveriksi. Ensimmäiset päivät se lähinnä makasi akkuja ladaten, tassut kohti kattoa, ja uusi rauhallinen elämä näytti maittavan. Kotiutuminen sujui lähes täysin kivuttomasti: ainoat erimielisyydet syntyivät kissan paimentamisesta ja remmirähjäämisestä, mutta nämäkin ovat ajan ja toisiimme tutustumisen myötä helpottaneet.”, Riina muistelee.

Jenni Pulkkinen etsi pembroken pentua ja törmäsi facebookissa ilmoitukseen 7-kuisesta Rokista. Roki oli palautunut kasvattajallen, kun sen entiset omistajat olivat erotilanteessa päättäneetl luopua koirasta.

-”Aikuisen koiran ottaminen ensimmäisenä koirana jännitti. Jännitimme turhaan. Roki oli sisäsiisti, peruskoulututettu ja oppi nopeasti uusia käskyjä. Alkutaipaleemme yhdessä sujui mahtavasti.” kertoo Jenni.

Aina kaikki ei mene putkeen

Vitsin tarina alkaa Puolasta, jossa se silloisen omistajansa äkillisestä elämäntilanteen muuttumisesta johtuen joutui elämään ”heittopussina” ensimmäiset 2 vuotta. Sen elämänkokemukset olivat aika vähäisiä ja ihmiskontaktit olivat olleet varsinkin loppuajasta melko rajalliset. Lopulta se löysi kotinsa Suomesta emänsä kasvattajan kotoa ja alkoi tutustella laajempaan elämänkuvaan. Nuoruusajan elämänkokemuspuutokset saatiin paikattua ja siitä tuli lopulta varsin kelpo kaveri. Vitsin ei kuitenkaan pitänyt enää vaihtaa koskaan kotia. Ikinä.

Sitten kohtalo puuttuikin peliin ja alkoi tarinan toinen osa. Siihen tarinaan kuuluu olennaisesti myöskin puolalaissyntyinen Pawel, joka oli monien käänteiden ja käsien jälkeen käynyt Venäjällä muuttamassa kodista kotiin ja päätynyt lopulta Vitsin asuinkaveriksi Suomeen Johanna Flinckin hoiteisiin. Vauhdikas Pawel puuhasi Vitsin ja muun corgilauman seassa ja aiheutti välillä jopa konflikteja puuhakkuudellaan. Kun Johannan sisko Jaana ilmoitti, että perhe olisi Max-pembroken poismenon jälkeen valmis uuteen, mielellään jo pentuiän ohittaneeseen koiraan, tuntui Pawelin kohtalo ratkeavan kuin itsestään. Pawel muuttikin muutamien tutustumislenkkeilyiden ja mummolatapaamisien jälkeen Ylivieskaan. Lapset olivat iloisia, heillä oli taas koira!

Ilo jäi kuitenkin lyhyeksi, kun Pawel ei kestänytkään muuttoa. Sen henkinen tila romahti parissa päivässä niin, että se ei lopulta tunnistanut edes sitä takaisin hakemaan tullutta Johannaa. Se vain tuijotti nurkassa lasittunein silmin eteensä ja palautui elämään vasta minuutteja sen jälkeen, kun se oli Pattijoella nostettu autosta tunnin ajomatkan jälkeen takaisin kotipihalle.

-”En ole koskaan nähnyt koiraa sellaisessa tilassa. Siskoni Jaana ei olisi voinut tehdä mitään toisin. Hän ja perheensä teki kaikkensa, että Paweli sopeutuisi. Syytän tämän kokeilun epäonnistumisesta vain itseäni. Tein koiraharrastusurani suurimman virhearvioinnin kuvittelemalla Pawelin hermorakenteen paremmaksi kuin se oli. Ainoa onni asiassa oli se, että Pawelin reaktio oli niin voimakas, että emme edes miettineet sitä, sopeutuisiko se joskus vai ei.” Johanna pohtii jälkikäteen.

Koska Johanna tiesi mikä pettymys tämä Pawelin lähtö olisi erityisesti kummipojalleen Juliukselle, oli ennen Pawelin hakua keksittävä joku tilapäisratkaisu tilanteen paikkaajaksi. Eteisessä oli hakumatkalle lähdön aikaan pyörimässä Vitsi, joka saisi nyt ainakin lähteä mukaan tervehtimään pikkumiehiä ja jäädä mahdollisesti muutamaksi päiväksi hoitoon, josko jostain löytyisi siinä ajassa nuori kotia etsivä corgi heidän tarpeisiinsa.

Vitsinhän ei ollut tarkoitus vaihtaa kotia ikinä. Se oli sille luvattu. Tätä lupausta ei kuitenkaan ollut Vitsi tehnyt, sillä jo muutaman päivän jälkeen alkoi Jaanalta tulla siskolleen viestejä, joista saattoi päätellä Vitsin päättäneen asettua taloksi Ylivieskaan. Siellä se edelleen nyt 4 vuoden jälkeen asustaa. Koira, joka ei ollut alun perin tottunut vieraisiin ihmisiin ja vieraisiin tilanteisiin, asuu nyt lapsiperheessä, jossa omien lasten lisäksi on myös päivittäin perhepäivähoitolaisia vanhempineen lisäämässä hulinaa.

Tätä perhettä päätyikin ilahduttamaan Pawelin sijasta cardigan Vitsi. Kuva: Johanna Flinck

Tätä perhettä päätyikin ilahduttamaan Pawelin sijasta cardigan Vitsi. Kuva: Johanna Flinck

-”Emme olisi voineet parempaa koiraa saada kuin Vitsin.”, toteaa perheenisä Jami tyytyväisenä.

Ja mitä kuuluu Pawelille? Se asuu edelleen Pattijoella Johannan luona. Kastroinnin myötä sen konfliktit laumassa ovat vähentyneet ja vuodet ovat hioneet sen särmiä. Hermorakenteen puutoksille ei toki mitään voi, mutta niiden kanssa on opittu elämään. Pawelille on luvattu, ettei sen koskaan tarvitse muuttaa mihinkään, mutta tapaus Vitsin jälkeen tähän lupaukseen on lisätty sivulause ”jos et sinä itse halua”.

Suurimpia haasteita

Aikuinen koira kantaa mukanaan syvälle juurtuneita opittuja tapoja ja kaikkia niitä aiempia kokemuksia, jotka ovat muovanneet sen temperamenttia ja luonnetta.

-”Hekan luontaisiin taipumuksiin liittyvät haasteet eivät ole kadonneet minnekään kodinvaihdon yhteydessä. Heka ylivirittyy aina toisen koiran nähdessään ja se on edelleen aggressiivinen lähes kaikkia muita koiria kohtaan – erityisesti kiinni ollessaan. Se tulee toimeen oikeastaan vain erittäin alistuvien koirien kanssa.” Hilma kertoo Hekan mukanaan tuomista haasteista.

-”Kun ei täysin ymmärrä koiraansa, on vaikea kasvattaa sitä ei-toivotunlaisesta käytöksestä eroon. Toisaalta ajattelen niin, että uroskoirien aggressiivisuus on hyvin luonnollista. Emme me ihmisetkään ole käytökseltämme täydellisiä.”, hän jatkaa.

Halo toimii nykyisin myös lukucorgina. Kuva: Mirka Hummasti

Halo toimii nykyisin myös lukucorgina. Kuva: Mirka Hummasti

Halo muutti Mirka Hummastin perheeseen, kun koiran entinen omistaja ei ollut  tuntenut sitä omakseen. Vaikkei Halolla ollut aiempaa kokemusta lapsista, se sopeutui ongelmitta Hummastin perheeseen. Pihan hevosiakaan se ei karsastanut ja kissasta on tullut myöhemmin sen oikea ystävä

-”Uusien sääntöjen opettaminen on ollut hankalaa. Sänkyyn ja sohvalle tuleminen on meillä kielletty ja edellisessä paikassa se oli sallittua. Hyvin joutuin Halo oppikin tämän, joskin tässäkin hiukan lipsuttiin ja lupa oli mennä lasten sänkyihin varsinkin jos lapsia joku yöllä pelotti.”, kertoo Mirka.

Kurosen Ellan pelastama Emma oli joutunut kokemaan edellisessä kodissaan kovia. Se oli elänyt pääsääntöisesti keittiössä portin takana, eikä sisäsiisteydestä ollut tietoakaan. Kynnet olivat pitkät eikä koirassa ollut juuri lihasta. Emma pelkäsi myös kuollakseen miehiä.

-”Meille muuttaessa mieheni koitti koskettaa Emmaa mutta se alkoi paniikissa kiljumaan. Kylkiin ei saanut koskea, koska sitä oli potkittu. Emma haisi virtsalle, sillä oli hammaskiveä ja sen häntä laahasi maata.”, Ella kertoo surusävytteistä tarinaa. Tästä alkoi kuntoutus, tutustuminen toisiin koiriin ja perheeseen ja sopeutuminen uuteen elämään.

Kodinvaihtajakoiran etuja

Parhaimmassa tapauksessa kotia vaihtava aikuinen koira on valmis paketti. Toisin kuin pentua, sitä ei tarvitse opettaa sisäsiistiksi ja se osaa jo tiettyjä sääntöjä. Anne Soikkeli on tarjonnut kodin jo kahdelle aikuiselle corgille.

-”Jos vain suodaan, on toivottavasti seuraavakin koiramme uutta kotia kaipaava Welsh Corgi Pembroke. Meillä on käynyt hyvä tuuri, sillä molemmat koirat ovat ottaneet meidät omikseen nopeasti. Mitään erikoisjärjestelyjä ei tarvittu, molemmat olivat täysin sisäsiistejä eivätkä haukkuneet tai tehneet pahojaan yksinollessaan ja siksi nimenomaan halusimmekin aikuiset koiran pennun sijaan.” Anne summaa kodinvaihtajakoirien etuja.

-”Loki on nyt asunut luonamme 1,5 vuotta, emmekä voisi olla tyytyväisempiä melko nopeasti tekemäämme päätökseen ottaa aikuinen kodinvaihtaja. Koira oli ns. valmis paketti, perusasiat oli koulutettu ja luonne tiedossa, ja saimme juuri täydellisesti meille sopivan yksilön. Tämän varjopuolena olemme toki menettäneet myös kaikki pentuajan hyvät puolet, mutta se on pieni hinta täydellisestä perheenjäsenestä.” iloitsee Jenni päätöstään tarjota Lokille koti.

Luopumisen tuskaa

Uuden kodin etsintään päädytään aina painavista syistä. Rauna Poutasen perheessä tähän päätökseen tultiin kun Choco alkoi käyttäytyä arvaamattomasti vauvan lähdettyä liikkeelle.

-”Kaikki meni alussa tosi hyvin koirien ja vauvan kanssa. Pulla oli silloin (2014) 5 vuotta ja Choco 2 vuotta.” Rauna muistelee pikkuvauva-arkea.

Koira alkoi kuitenkin käyttäytyä aggressiivisesti liikkuvaa vauvaa kohtaan ja hyökkäsi joskus hampaat irvessä kohti. Perhe piti Chocon ja vauvan erillään ja yhteiselo sujui hyvin koiraportin avulla ja kaksikkoa silmälläpitäen. Vuonna 2016 viikkoa ennen juhannusta perhe muutti Nokialle.

-”Juuri kun olimme saaneet kaikki tavarat paikoilleen ja olimme mittaamassa olohuoneen verhojen kokoa sohvan takana, tapahtui ikävä episodi. Tyttömme oli myös siinä touhussa mukana minun ja mieheni välissä, kun Choco yhtäkkiä hyökkäsi mieheni takaa tyttöä kohti ja puri häntä kämmenselkään. Ensiapureissuhan siitä tuli ja tiesin, mitä tämä tarkoitti.” Rauna kertoo valitettavasta tapahtumasta.

Luopumista muistellessa Raunalla tulee yhä tippa linssiin.

-”Se oli kamalinta, kun tiesi, että koirasta on luovuttava ja uusi koti oli selvillä, mutta koira oli vielä minulla. Vain sellainen, joka on joskus joutunut koirastaan luopumaan, voi kuvitella tuon surun.”

Pelisäännöt selväksi

Omistajanvaihdosta tehtäessä on hyvä tehdä paitsi kunnon sopimus koiran kaupasta, myös sopia esimerkiksi tulevasta yhteydenpidosta. Toiset eivät tahdo kuulla ikävänsä vuoksi koirasta enää laisinkaan, toiset taas pitäisivät yhteyttä liiankin tiuhaan.

-”Alman perheen toinen osapuoli yritti aluksi olla vähän liikaakin yhteyksissä, vaikka Alma siirtyikin meidän omistukseen kodin vaihdon yhteydessä. Jouduimme sopimaan tarkat pelisäännöt hänen kanssaan.”, Anne Soikkeli kertoo.

Viestintäyhteydet on aina hyvä pitää auki mahdollisten tulevien kysymysten ja ongelmien varalta. Entisen omistajan tulisi kuitenkin ymmärtää, että koiran vaihtaessa omistajaa uudelle kodille on annettava rauha.

Oikeita päätöksiä ilman lynkkausta

Omistajan kynnys etsiä avoimesti uutta kotia voi olla korkea ja kohtaaminen potentiaalisen ostajaehdokkaan kanssa tuntuu jäävän joskus hyvän tuurin varaan.

-”Tuntuu tosi tyhmältä, että ihmiset eivät uskalla etsiä avoimesti koiralleen uutta kotia internetissä siitä syntyvän myrskyn pelossa. Samanlaista lynkkaustarvetta tietysti liittyy moneen muuhunkin aiheeseen kuin vain koiriin, mutta ilmiö voi joka tapauksessa estää ihmisiä tekemästä oikeita päätöksiä.” Hilma Ruokolainen pohtii.

Teksti: Jutta Kilponen Kuvat: Omistajien arkistot (julkaistu Corgiset-lehdessä 4/18)