JALOSTUKSEEN KÄYTETYT CARDIGAN UROKSET:

KAIKKI SUOMESSA SYNTYNEET

Suomessa syntyi ensimmäinen cardiganpentue vuonna 1974. Vuoden 2000 loppuun mennessä oli rekisteröity 224 pentuetta (yht. 1170 koiraa), joiden isänä esiintyi 83 eri urosta, keskimäärin siis kullakin jalostukseen käytetyllä uroksella on siis ollut likimain 2,7 pentuetta... mutta...

Pentueet jakautuivat uroksille seuraavasti (tiedot järjestyksessä: pentuemäärä, uroksen nimi, jälkeläismäärä ja näissä laskuissa mukana olevien jälkeläisten rekisteröintiaikaväli):

  • 19 Cardax Naylor (93 jälk.) 1986 - 1999
  • jälkeläisiä. Koska keskiarvoksi "pentueita per uros" on muodostunut 2,7, pyöristäkäämme tämä luku kolmeen. Yli kolme pentuetta jättäneitä uroksia on 21 kpl (25,3%).

Jos puhumme pelkistä jälkeläismääristä

  • 12 First Flock vd Veulen Hof (74 jälk.) 1990 - 1993
  • 10 Deavitte Oakleaf (68 jälk.) 1995 - 1999
  • 10 Smultronbackens Donovan (63 jälk.) 1993 - 2000
  • 7 Hashfan Garcon (49 jälk.) 1996 - 2000
  • 6 Geestland's Arrant Ace (34 jälk.) 1995 - 1998
  • 6 Big-Wood's Adman (27 jälk.) 1988 - 1994
  • 5 Yardican Icaros (33 jälk.) 1997 - 1998
  • 5 Sasalu Amber-Apollo (29 jälk.) 1985 - 1990
  • 5 Mandylay's Indian (25 jälk.) 1996 - 2000
  • 5 Cardelin's Dancing Dino (19 jälk.) 1983 - 1989

    • Lisäksi 11 uroksella on 4 pentuetta, 8 uroksella 3 pentuetta, kahden pentueen uroksia on 13 kpl ja yhden pentueen jättäneitä 40 kpl.

    Yhteenvetona todettakoon, että 40,2 % kaikista Suomessa syntyneistä pentueista on kymmenen eniten pentueita jättäneiden uroksien, tulee yhden uroksen keskimääräiseksi pääluvuksi 14 pentua - tämän luvun ylittää 26 koiraa.

    ALKUVUODET JA VAIKEUDET

    On aivan päivänselvää, että kun cardigan jalostus asteli Suomessa vielä lapsenkengissään, oli jalostusvalintojen tekeminen paljon "hankalampaa" verrattuna nykypäivään, jolloin koiria on jo pelkästään määrällisesti enemmän. Kun vuosirekisteröinnit liikkuivat muutamassa kymmenessä, oli takuuvarmasti hankalaa etsiä "erilaisia" yhdistelmiä ja niinpä ei juurikaan voitu välttyä esim. siskosten astuttamiselta samalla uroksella.

    Alkuvuosiksi on rajattu vuodet 1974 - 1990, todella pitkä aika, mutta ennen 80-luvun puoltaväliä Suomessa ei juurikaan cardiganpentueita syntynyt, jokunen silloin tällöin. Tällä nyt alkuvuosiksi nimetyllä aikavälillä syntyi 51 pentuetta (233 koiraa). Tämä koiramäärä on vain vajaat 20 % kaikista Suomessa syntyneistä, joten voimme hyvin puhua rodun alkuvuosista, vaikkakin 80-luvun puolenvälin jälkeen alkoivat rekisteröinnit nousta nykypäivän lukuihin.

    Tuona aikana jalostukseen käytettiin 16 eri urosta, joten keskivertopentumääräksi kullekin urokselle tulee 3,2 kpl (yhden desimaalin tarkkuudelle pyöristettynä). Kuusi urosta (37,5%) ylitti tuolla aikavälillä tämän keskiarvon.

    Urosten käyttö jakautui seuraavasti (tiedot järjestyksessä: pentuemäärä, uroksen nimi, jälkeläismäärä):

    • 13 Cardax Naylor (57jälk.)
    • 5 Sasalu Amber Apollo (29 jälk.)
    • 5 First Flock vd Veulen Hof (28 jälk.)
    • 5 Cardelin's Dancing Dino (19 jälk.)
    • 4 Castlelack Crescendo (16 jälk.)
    • 4 Herdens Argus Antonius (14 jälk.)
    • 3 Big-Wood's Adman (15 jälk.)
    • 2 Big-Wood's Constant Consul (11 jälk.)
    • 2 Cardax Quentin (10 jälk.)
    • 2 Sasalu Business-Bill (8 jälk.)

    Lisäksi yhden pentueen jättäneitä uroksia oli 6 kpl.

    KYMMENEN VIIMEISINTÄ VUOTTA

    Jos rajataan tarkasteluväli vuosiin 1991 - 2000, saadaan laskuihin mukaan 173 pentuetta joissa on ollut yhteensä 937 pentua. Kaikkiin Suomessa syntyneisiin pentueisiin nähden näinä kymmenenä viime vuotena on syntynyt piirun verran yli 80 % kaikista pentueista (224 kpl).

    Isänä näissä pentueissa on ollut 72 eri urosta. Urosten käyttäminen on jakaantunut seuraavasti (tiedot järjestyksessä: pentuemäärä, uroksen nimi, jälkeläismäärä):

    • 10 Deavitte Oakleaf (68 jälk.)
    • 10 Smultronbackens Donovan (63 jälk.)
    • 7 Hashfan Garcon (49 jälk.)
    • 7 First Flock vd Veulen Hof (46 jälk.)
    • 6 Cardax Naylor (36 jälk.)
    • 6 Geestland's Arrant Ace (34 jälk.)
    • 5 Yardican Icaros (33 jälk.)
    • 5 Mandylay's Indian (25 jälk.)
    • 4 Häiviän Mortti (27 jälk.)
    • 4 Kentwood Brychan (27 jälk.)
    • 4 Big-Wood's Queshi Quardian (23 jälk.)
    • 4 Nickname's Head Line To Cardax (20 jälk.)
    • 4 Mandylay's Funny Flyer (20 jälk.)
    • 4 Corben Tri For The Top (16 jälk.)
    • 4 Finetail Round (15 jälk.)

    Kolme pentuetta jättäneitä uroksia oli 9, kaksi pentuetta jättäneitä oli 14 ja yhden pentueen jättäneitä uroksia 34.

    Yhden uroksen jättämä keskiverto pentuemäärä on näillä luvuilla laskettuna 2,4 pentuetta per uros. Koska uroksella ei voi olla 2,4 pentuetta vaan luvun pitää olla tasaluku ilman desimaaleja, pyöristäkäämme tämäkin luku kolmeen koska kyseessä on kuitenkin yli kaksi pentuetta. Sovitun keskiarvon (3) ylittää 15 urosta (20,8%)

    MITÄS SITTEN OLEMME OPPINEET?

    Vertailua välillä kaikki suomessa syntyneet vs. 10 viimeisintä vuotta (yhden desimaalin tarkkudelle pyöristettynä):

      Koko aikaväli 1974 - 1990 1991-2000
    Jalostukseen käytetyllä
    uroksella keskimäärin pentueita    		 2,7 . 3,2 2,4
    5 eniten jälkeläisiä jättäneiden
    uroksen osuus koko pentuemäärästä    		 25,9 % 62,7 % 23,1 %
    Yhden pentueen jättäneiden
    uroksien osuus koko pentuemäärästä    		 17,9 % 11,8% 19,7 %

    Eli... yhden pentueen jättäneiden uroksien osuus on kasvanut alkuvuosista nykypäivään tultaessa. Viiden eniten jälkeläisiä jättäneiden uroksien pentuemäärä on kokonaismäärään nähden laskenut enemmän kuin huomattavasti!

    TUONTIKOIRAT vs KOTIMAISET?

    Koko aikavälillä 110:ssä pentueessa on isänä tuontikoira tai ulkomailla asusteleva uros (49,1 % kaikista). He edustavat 26 eri urosta (31,3 % jalostukseen käytetyistä uroksista). Tuontikoirien keskimääräiseksi pentuemääräksi voidaan siis laskea hieman yli 4 pentuetta per mies.

    Suomessa syntynyt isä on 114 pentueessa. Pentueet ovat jakautuneet 57 eri urokselle. Näinollen jalostukseen käytetyn suomalaissyntyisen uroksen keskimääräiseksi pentuemääräksi tulee kaksi. Lisähuomautuksena kerrottakoon, että Suomessa on koko aikavälillä (1974-2000) syntynyt 600 urosta, joten näistä jalostuskäytössä on näkynyt vain 9,5 %.

    Lyhyenlähtä toteama voisikin olla, että tuontikoirat kiinnostavat jalostuskäytössä enemmän kuin suomalaissyntyiset, mikä sinällään on ymmärrettävää kun niin usein haetaan sitä "vierasta verta". Mutta todettava myös on että 600 suomalaissyntyisen uroksen joukosta (joista 473 syntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana) luulisi löytyvän enemmänkin jalostusmateriaalia.

    SUKUTAULUJEN EROAVAISUUS, ISÄT & ISOISÄT?

    Pelkät isätilastot eivät aina kerro kaikkea! Jotain urosta itseään on saatettu käyttää jalostukseen runsaastikin, mutta sen jälkeläisiä puolestaan keskivertoa vähemmän tai päinvastoin; vähemmän jälkeläisiä jättäneen uroksen jälkeläisiä on ehkä mahdollisesti käytetty runsaastikin jalostukseen.

    Jonkinlaista todenmukaisempaa tilastoa asiasta saadaan listaamalla sellaisien koirien tai pentueiden lukumääriä, joissa jokin tietty uros esiintyy joko isänä tai isoisänä.

    TOP-10 lista pentueiden osalta muodostunee vuosilta 1974 - 2000 seuraavanlaiseksi (lukumäärä ilmoittaa siis kuinka monta pentuetta Suomessa on syntynyt, joissa ko. uros on joko isänä tai isoisänä, prosenttiluku kertoo osuuden kaikista Suomessa syntyneistä pentueista joita on 224 kpl)

    • Cardax Naylor 54 (24,11%)
    • First Flock vd Veulen Hof 37 (16,52%)
    • Sasalu Amber Apollo 34 (15,18%)
    • Smultronbackens Donovan 33 (14,73%)
    • Deavitte Oakleaf 27 (12,05%)
    • Cardelin's Dancing Dino 20 (8,93%)
    • Cardelin's Bonnie Barak 19 (8,48%)
    • Kentwood Brychan 15 (6,70%)
    • Cardax Quentin 15 (6,70%)
    • Imago's Dancing Tiger 14 (6,25%)

    Tähän joukkoon on mahtunut kaksi suomalaissyntyistä urosta (sijat 3 ja 10) sekä sijalla 7 oleva uros, jolla ei ole suomalaissyntyisiä omia jälkeläisiä, vaan se esiintyy suomalaisissa sukutauluissa ainoastaan isoisänä jalostuksessa käytetyn poikansa kautta.

    Tarkasteltaessa jälkeläismääriä (omia ja jälkeläisen jälkeläisiä) muodostuu lista likimain saman kaltaiseksi, pienin muutoksin (luku A ilmoittaa monellako koiralla ko. uros on isänä tai isoisänä, B ilmoittaa koiran omat jälkeläiset ja prosenttiluku puolestaan kertoo kuinka monelle prosentille suomalaissyntyisistä koirista (yht. 1170 kpl) ko. uros on joko isänä tai isoisänä.):

    • Cardax Naylor A228, B93, (24,62%)
    • Smultronbackens Donovan A210, B63, (17,95%)
    • First Flock vd Veulen Hof A180, B74, (15,38%)
    • Sasalu Amber-Apollo A160, B29, (13,68%)
    • Deavitte Oakleaf A158, B68, (13,50%)
    • Cardelin's Dancing Dino A93, B19, (7,95%)
    • Cardelin's Bonnie Barak A93, B0, (7,95%)
    • Imago's Dancing Tiger A85, B16, (7,26%)
    • Kentwood Brychan A82, B27, (7,01%)
    • Kerman Burning Oaks at Deavitte A79, B0, (6,75%)

    Suomalaissyntyisiä uroksia kaksi listalla, sijoilla 4 ja 8. Jalostuksessa käytettyjen tuontikoirien isiä ovat koirat sijoilla 7 ja 10, näinollen heillä ei ole omia suomalaissyntyisiä jälkeläisiä.

    LOPPUYHTEENVETO

    Meillä on uroksia, jotka vaikuttavat hyvin paljon hyvin usean koiran taustalla. Rekisteröintimäärät ovat kuitenkin kokoajan jokseenkin kasvussa ja ulkomaisia sukuja tähyillään, joten näiden voimakkaasti suomalaissyntyisten koirien taustoilla vaikuttavien paljon jalostuksessa käytettyjen uroksien avulla on saatu luotua vahva pohja jonka varaan nyt uusien tuontien kautta aletaan toivottavasti rakentamaan erilaisia sukulinjoja.

    Viime vuosina on myös löytynyt uusia kotimaisia uroksia jalostukseen. Myös entistä useampi uros on päässyt näyttämään "kyntensä" jalostuspuuhissa. Vielä näitä jalostuslupauksia on kuitenkin paljon vapaalla jalalla... käyttäen mielikuvitusta, aikaa, vaivaa ja hieman tuuriakin voivat kasvattajat löytää heidät muidenkin tietoisuuteen.

    Pattijoella 3.3.2001
    © Johanna Mätäsaho