 |
 |
 |
 |
|
|
|
|
|
Tyypin 1 von Willebrandin verenvuototaudin DNA-tutkimus
(mm. berninpaimenkoirat, dobermannit, kerrynterrierit, manchesterinterrierit,
pembroke welsh corgit, papillonit ja villakoirat)
Tyypin 1 von Willebrandin verenvuototauti on useilla koiraroduilla esiintyvä
perinnöllinen sairaus.
Koira sairastuu tautiin, jos se perii sitä aiheuttavan geenin muunnoksen molemmilta
vanhemmiltaan. Sairailla yksilöillä syntyy liian vähän verenvuotojen tyrehtymisen
kannalta erittäin tärkeää, von Willebrandin tekijä -nimistä proteiinia. Proteiinin
puute saattaa aiheuttaa kuolemaan johtavan verenvuodon, esimerkiksi leikkauksen
tai suuren haavan syntymisen seurauksena.
DNA-testissä tunnistetaan sairauden aiheuttava mutaatio ja siten on mahdollista
aukottomasti määrittää taudin suhteen puhtaat (yksilöllä kaksi kopiota normaalia
geeniä), kantajat (yksilöllä yksi kopio normaalia ja yksi virheellistä geeniä),
sekä sairaat (yksilöllä kaksi kopiota virheellistä geeniä) yksilöt. Näin ollen
testi mahdollistaa tautia aiheuttavan geenin nopean ja täydellisen poistamisen
populaatiosta, mutta myös sen, että tarvittaessa geenin suhteen puhtaita
yksilöitä voidaan parittaa kantajien kanssa ilman, että yksikään pennuista sairastuu
tautiin.
Perinteisesti von Willebrandin taudin diagnostiikassa on käytetty veren proteiinien
tutkimiseen perustuvia määrityksiä mutta jo pitkään on tiedetty, ettei perinteisten
menetelmien avulla voida määrittää koiran statusta tautigeenin suhteen riittävän
luotettavasti. Lisäarvoa DNA-testille tuo, että se pitää tehdä koiralle vain
kerran ja sen voi tehdä myös vastasyntyneelle pennulle. DNA-näyte lähetetään
täytetyn näytelähetteen kanssa laboratorioon. Testi voidaan tehdä karvanäytteestä,
poskisolunäytteestä tai verinäytteestä (n. 3 mL laskimoverta EDTA-putkeen).
Erityisesti ennen karvanäyteen ja poskisolunäyteen ottamista on hyvä tutustua
näytteenotto-ohjeeseen.
(Lähde: Finnzymes Diagnostics, Suomi)
Suomessa DNA-tutkimukset aloitettiin vuonna 2006, jolloin testatiin lähes
100 koiraa. Tuloksena löytyi vapaiden ja kantajien lisäksi myös
sairaan geenin omaavia yksilöitä.
Kasvattajat ovat olleet aktiivisia vWD-testien osalta ja levittäneet intoaan
kasvattiensa omistajiin, tämä jatkukoon tulevaisuudessa.
Suomalaiset näytteet tutkii espoolainen Finnzymes Diagnostics.
Rodun kotimaan, Iso-Britannian, von Willebrand-tietoja
ei ole, kuten ei ole myöskään siellä muista tehdystä
terveystutkimuksista.
Ainoat maat joissa von Willebrand tautia on tutkittu ja koiria testattu ovat
Yhdysvallat ja sen myötävaikutuksella Kanada. Yhdysvalloissa testejä
on tehty 80-luvulta lähtien, maan tilanne vuonna 2005 oli seuraava: Vapaita
57%, kantajia 37% ja sairaita 6%. (http://www.vetgen.com/vwddobs.html)
Pohjoismaista Suomen lisäksi Ruotsissa on tehty muutamia testejä,
jossa on löytynyt muutama sairaan geenin omaavaa pembroke mutta myös
vapaita. Ruotsi on heräämässä tutkimukselle ja ehkäpä
sielläkin kiinnostutaan testaamaan jalostukseen käytettävät
koirat ja olemaan myös avoimia tulosten suhteen.
SAIRAUDEN OIREITA
Verenvuotoja esimerkiksi ikenissä, virtsassa, nenässä tai sisäelimissä.
Koira voi olla taipuvainen kauan kestävään ja hitaasti tyrehtyvään
verenvuotoon esimerkiksi leikkauksen jälkeen tai trauman seurauksena.
MIKSI TUTKIA
Jalostukseen käytettävien koirien terveystarkastukset ovat jo tuttua kasvattajille
silmien ja luustokuvausten osalta, tämä testi estää tekemästä yhdistelmiä; joissa
lopputuloksena olisi sairas yksilö. Testi on erittäin helppo ottaa ja se tehdään
vain kerran koiran elämässä.
Vaikka koiraa ei käyttettäisi jalostukseen, se saattaa kuitenkin joutua
johonkin leikkaukseen elämänsä aikana. Jos koiran geeneissä
on proteiinin puutos, sen tieto olisi hyvä olla eläinlääkärillä:
näin hän voi varata leikkaukseen hyytymistekijävalmisteita.
Ensiksi kannattaa kysyä koirasi kasvattajalta, onko vanhempia leikattu
ja onko ollut oireitä hitaasta verenhyytymisestä. Jos ongelmia on
ollut, kannattaa siitä mainita leikkaavalle eläinläääkärille
ja/ tai testata leikattava koira von Willebrandin osalta.
MENNEISYYS, aika ennen vuotta 2007
Von Willebrandin tautia ei ole tutkittu Suomessa
nykyisessä laajuudessaan ennen vuotta 2006.
Menneisyyden kasvattajia tai urosten omistajia ei voi eikä saakkaan syyttää
kantajien,tutkimattomien tai jopa sairaiden käytöstä, se on nyt
todellakin menneisyyttä.
LISTAUS ERILAISISTA YHDISTELMÄ VAIHTOEHDOISTA
Tulevaisuus on valoisa von Willebrand -taudin selvittävän
geenitestin ansiosta. Testien tuloksia on toki osattava hyödyntää oikein, mutta
nyt käytössä on helppo työkalu ja taudin periytymiskaava on yksinkertainen.
Vaikka muille sairauksille ei olekaan yhtä helppoa testiä niin muidenkin terveystutkimusten
tekemistä pitää edelleen lisätä.
Rodussamme ei ole varaa karsia jalostuksesta pois
von Willebrand- kantajia eikä tällä hetkellä vielä
tutkimattomiakaan, koska tarkoitus ei ole kaventaa jo muutenkin kapeaa geenipohjaa.
Alla olevan listauksen mukaan vaihtoehtoja on monia, jolla kasvattajat saavat
aikaan pentueita; joissa ei ole sairaan geenin omaavia yksilöitä.
VAPAA x VAPAA-> jälkeläiset vapaita
-> pentuja ei tarvitse tutkia
jatkossa tämän yhdistelmän pennulle voi käyttää
partneriksi tutkimatontakin -> riskitön yhdistelmä -> seuraavassa
sukupolvessa jalostuskäyttöön tuleva jälkeläinen joko
tutkitaan tai käytetään vapaata yksilöä yhdistelmän
toisena osapuolena
VAPAA x KANTAJA-> kantajia ja vapaita jälkeläisiä -> riskitön yhdistelmä -> jatkossa joko tutkitaan jalostukseen käytettävä jälkeläinen tai käytetään vapaata yksilöä yhdistelmän toisena osapuolena.
VAPAA x SAIRAS -> jälkeläiset
kaikki kantaja -> "riskitön" yhdistelmä -> jatkossa
joko tutkitaan jalostukseen käytettävä jälkeläinen
tai käytetään vapaata yksilöä yhdistelmän toisena
osapuolena.
Sairaan geenin omaavan koiran jalostuskäyttöä kannattaa harkita
todella tarkkaan, sillä astutus tai synnytys saattaa olla kohtalokas.
VAPAA x TUTKIMATON -> riskitön yhdistelmä
-> jatkossa joko tutkitaan jalostukseen käytettävä jälkeläinen
tai käytetään vapaata yksilöä yhdistelmän toisena
osapuolena.
TUTKIMATON x TUTKIMATON -> näin on
toimittu vuosikymmenet, eikä ongelmia ole tullut esille; MUTTA miksi tehdä
näin, kun testimahdollisuus on kaikkien saatavilla!
Vähäisestä tutkittujen määrästä johtuen sairaiden
lopullista osuutta pembrokekannassa ei voi vielä sanoa. Niitä on, mutta onko
proteiinin puute niin suuri, että siitä muodostuisi koiralle hengenvaaraa tai
edes jopa oireita. Sairaan geenin omaava koira saattaa elää pitkän elämän oireettomana,
mutta tutkimalla vältämme sairauden lisääntymisen kannassa ja sairaiden koirien
yhdistämistä.
Pembroke narttuja on keisarinleikattu vuosien varrella valitettavan yleisesti
ja ennen vuotta 1996 pentujen hännät typistettiin lähes poikkeuksetta;
joten näissä tapauksissa uskoisimme sairauden tulleen ilmi runsaana ja huonosti
tyrehtyvänä verenvuotona.
Jos koirallasi on todettu Tyypin 1 von Willebrandin tauti, jalostustoimikunta
toivoisi saavansa tietoa koiran mahdollisista oireista.
KUINKA VOIN TESTATA KOIRANI
Koiranomistajan on mahdollista lähettää yksittäinen näyte
Finnzymesille, mutta hinta on silloin korkeampi kuin kimppalähetyksessä.
Testitulospaperit eivät kierrä Suomen Kennelliiton kautta joten tuloksen julkistaminen
on täysin tutkimuksen teettäjän eli koiran omistajan harkinnassa.
SWCS ry:n jalostustoimikunta järjestää yhteisiä testitilaisuuksia, jolloin testi
tulee halvemmaksi ja testitulokset ovat kaikkien käytettävissä. Jalostustoimikunnan
kanssa voi myös sopia kimppapostituksia jos kimppatestipäivä ei sovi kaikille
testauksesta kiinnostuneille. Yhteispostituksella saamme samat hinnanalennukset
kuin kimppatesteilläkin Tunnistusmerkinnän tarkistaminen tapahtuu joko
jalostustoimikunnan puolesta tai omalla paikkakunnalla esimerkiksi eläinlääkärin
vastaanottoapulaiselta.
Hinnasto Tyypin 1 von Willebrandin taudin DNA-tutkimuksesta:
1 koira 125 € / näyte
2-8 koiraa 100 € / näyte
yli 8 koiraa 90 € / näyte
yli 8 koiraa ja yksi laskutusosoite 85 € / näyte
(Finnzymes)
 |
 |
 |
 |