Suuri koira kätevässä koossa!
WELSH CORGI

Welsh Corgi on suuri paimenkoira pienessä koossa. Corgin rotunimikkeellä kulkee kaksi erillistä rotua, joista yleisempi on welsh corgi pembroke. Pembroken suosio perustuu varmaankin siihen, että Englannin hovissa on jo vuosikymmeniä kasvatettu tätä rotua. Welsh corgi cardigan on "serkkuaan" huomattavasti harvinaisempi, joskin vuosi vuodelta se kirii pikkuhiljaa pembroken etumatkaa kiinni. Suomessa näiden molempien rotujen yhteinen yhdistys on Suomen Welsh Corgi Seura ry., mutta muualla maailmassa ei ole ollenkaan harvinaista, että "serkuksilla" on kummallakin omat yhdistyksensä.

[ Pembroken rotumääritelmä ]

[ Cardiganin rotumääritelmä ]

Mitä ihmeen eroa sitten näillä kahdella on?

Ennen Suomessa voimaan tullutta häntien typistyskieltoa oli vastaus yleensä se, että pembrokella ei ole häntää ja cardiganilla on. Entäpä nyt kun molemmilla on häntä? Häntä ei tosiaankaan ole se ainoa ulkonäöllinen tunnusmerkki. Cardigan on yleisesti ottaen hieman vahvempi ja antaa näin ollen isomman vaikutelman. Korvien koossa ja muodossa on myös eroa, sillä cardiganin korvat ovat isommat ja pyöreäkärkisemmät kuin pembroken. Cardigan on myös rungoltaan pidempi ja yleisvaikutelmaltaan "kirveellä veistetty". Pembroke on yleislinjoiltaan pyöreämpi ja lyhyempi. Jos mennään ihan pikkuseikkoihin, niin voidaan vielä huomauttaa, että pembroken tassujen tulisi olla soikeat (cardin pyöreät) ja pään ilme on pemulla kettumaisempi kuin cardin. Toki on vielä paljon erottavia rakenteellisia pikkuseikkoja, mutta tuskin niillä on merkitystä valittaessa kumpi corgi perheeseen hankitaan. Tärkeintähän on luonne!

Rotujen l uonteet poikkeavat jonkun verran, joskin molempia voidaan kuvata pirteiksi paimenkoiriksi, joille lauma on tärkeä ja palvelualttiutta riittää. Pieniä eroavaisuuksia kuitenkin on. Esimerkiksi pemu on yleensä enemmän koko perheen (ja välillä koko korttelin) koira, kun taas cardi saattaa joskus suhtautua hieman pidättyväisestikin vieraita kohtaan. Pidättyväisyys ei kuitenkaan tarkoita arkuutta, vaan harkintakykyä siitä, kannattaako vierasta yleensä edes puhutella. Cardigan on huumorintajuisempi kuin pembroke, se saattaa ajoittain heittäytyä ihan vain huvikseen pelleksi. Cardiganille voi nauraa - se vain yhtyy ilonpitoosi. Pembroke on corgikaksikosta se sähäkämpi versio, "tomerataara"-nimitys voisi kuvata pemun luonnetta parhaiten. Se on aina valmiina vauhtiin ja vipellykseen. Cardigan katsoo ensin kelloa, pesee tassunsa, katsoo omistajaansa vielä kerran "oletko nyt ihan tosissasi" -ilmeellä ja toimii vasta sitten - harkitusti. Kun cardiganin saa syttymään, sähäkkyys on taatusti samaa luokkaa kuin "serkulla". Corgi on kuitenkin aina corgi: peloton paimenkoira ja mielestään suuri (ainakin maailman suurin. Molemmilla corgimuunnoksilla on luonnevaihteluita suuntaan ja toiseen, mutta se mikä on kuitenkin pysyvää muunnoksesta ja yksilöstä huolimatta, on viisaus ja lojaalisuus omistajaa kohtaan.

Miksi corgi on niin matala?

Corgien alkuperäinen tarkoitus on ollut maatalon monitoimikoira. Se on hoitanut niin vahdin, rottakoiran ja paimenen virkaa. Corgin paimennettavina oli yleensä karjaa ja työnsä se hoiti näykkimällä lehmiä kintereistä. Koska aikoinaan hyvät paimenkoirat olivat sonniakin arvokkaampia, oli suuri vahinko, jos koira loukkaantui (pahimmassa tapauksessa menehtyi) paimennettavana olevan lehmän potkusta. Siksi tällaiset matalat paimenet olivat niin hyödyllisiä näissä oloissa. Paimenominaisuudet ovat vielä nykypäivän corgeissa hyvin pinnalla. Ei ole kovin harvinaista, että innostuessaan nämä tynkäjalat purkavat paimennusviettiä isäntäväkensä nilkkoihin.

Mitä corgin kanssa voi harrastaa?

Corgi on monipuolinen koira. Itseasiassa vain mielikuvitus asettaa rajat kouluttamiselle. Corgeja näkee niin toko- ja agilitykilpailuissa kuin pelastuskoirakokeissakin. Corgit etsivät sieniä, paimentavat karjaa, esittävät vieraille temppuja, vahtivat lapsia, lenkkeilyttävät isäntiä ja lämmittävät emäntiä. Corgiharrastajat ovat myös aktiivisia näyttelyissäkävijöitä.

Corgi on tulevaisuuden rotu. Koko ajan kaupungistuvassa elinympäristössämme on jatkuvasti vähemmän ja vähemmän tilaa suurille koirille. Tässä tilanteessa corgi on mitä parhain kaveri. Se kulkee kätevästi kokonsa puolesta mukana kaikissa julkisissa kulkuvälineissä, mutta vaaran uhatessa siitä on taatusti paljon isomman koiran edestä turvaa ja suojelua. Corgi on myös hyvin sopeutuvainen rotu. Se rakastaa maaseudun rauhallista elämää eläimineen ja rotankoloineen, mutta ei missään tapauksessa pane hanttiin mielenkiintoista kaupunkielämääkään. Corgi viihtyy siellä, missä sen isäntäkin on - pelkäksi pihakoiraksi siitä ei siis missään tapauksessa ole.

Lähteekö siitä paljon karvaa?

Mikäli esitit edellisen kysymyksen siinä pelossa, että sohvasi karvoittuvat ja vaatteissasi roikkuu puolipitkiä karvoja, unohda corgin hankinta (tai siis koiran hankinta)! Corgilla on vahva kaksinkertainen turkki, jonka se vaihtaa noin kaksi kertaa vuodessa. Näinä karvanlähtöaikoina tuntuu yleensä siltä, että karvaa on kaikkialla - jopa ruoassa. Säännöllinen, lähes päivittäinen kampaaminen teräskammalla pitää kuitenkin karvanlähtöaikoina talouden jossain määrin siistinä. Mitä useammin karvanlähtöaikana corgia kampaa, sitä nopeammin tämä karvasirkus onkin ohi. Väliaikoina turkki on hyvin helppohoitoinen ja siisti, silloin se vaatii vain satunnaisesti harjausta eikä välttämättä sitäkään. Silloin tällöin syntyy myös ns. fluffy-pentuja, eli pitkäkarvaisia (kuva vieressä). Niiden suloinen karvapeite on näyttelyissä virheellinen, mutta suloisen lemmikin virkaa se ei himmennä ollenkaan. Omistajan tulee vain silloin olla hieman huolellisempi, ettei pehmeä ja pitkä karva takkuunnu.

Haukkuuko se paljon?

Tähän kysymykseen joudumme valitettavasti kertomaan, että corgit ovat suhteellisen herkkähaukkuisia. Mikäli haluat ehdottoman hiljaisen koiran, suosittelemme, että katselet muuta rotua. Herkkähaukkuisuus ei kuitenkaan tarkoita rasittavaa kokoaikaista räksytystä, corgi vain tykkää ilmoittaa kuuluvasti asiansa. Corgin haukkuminen on kuitenkin suhteellisen helposti koulutuksella ohjattavissa. Tiedetään tapauksia, joissa useita corgeja on asunut samassa kerrostaloasunnossa ja silti naapurosopu ja talon hiljaisuus säilyi. Se on kuitenkin varmaa, että täydellisen äänetöntä koiraa et corgista saa.

Ovatko ne terveitä?

Corgi on moneen muuhun rotuun verrattuna suhteellisen terve rotu. Mitään erityistä, nimenomaan corgeihin liittyvää vakavaa ongelmaa ei ole. Muutamista sairauksista tulee kuitenkin mainita.

Silmäsairaudet

Corgeissa ilmenee jonkin verran perinnöllisiä silmäsairauksia (HC, RD, PRA ja PPM). Näistä PRA ja HC johtavat sokeuteen. Tätä kirjoitettaessa Suomessa ei vielä ole PRA-tapauksia, mutta jokunen HC (kaihi) -tapaus kylläkin. Muualla maailmassa sairaita koiria on, joten tämä "peikko" ei varmasti ajan kuluessa kierrä Suomeakaan. Jalostukseen käytettävät koirat kuitenkin tutkitaan säännöllisesti ja sairaiden koirien pennuttamista tietenkin tulisi välttää. Mitään tutkimuspakkoa rekisteröinnin ehtona ei kuitenkaan ole, joten onkin tärkeää ottaa selvää vanhempien tutkimustuloksista ennen kuin ryntää suin päin pentua ostamaan. Cardiganeille on kehitetty verikokeesta tehtävä DNA-testi, jolla selvitetään koiran perimä PRA-sairauteen. Tutkimustulokset kertovat onko koira perimältään vapaa PRA:sta (ei voi jättää sairaita jälkeläisiä), kantaja (ei ole itse sairas, mutta voi periyttää sairautta) vai sairas (on sairas ja periyttää sairautta jälkeläisilleen, kaikki jälkeläiset aina vähintään kantajia). SWCS:n jalostustoimikunta ylläpitää listaa DNA-testatuista koirista. Tähän mennessä Suomesta on löytynyt 4 kantajaa ja lukuisa joukko "vapaita". Ainoatakaan sairasta ei ole vielä ilmennyt. Toiveena olisi, ettei todistettua kantajaa yhdistettäisi DNA-testaamattomaan.

Lonkkaniveldysplasia

Lonkkien kuvaaminen on suhteellisen uusi tulokas corgien parissa ja kuvausmäärät ovat vielä niin pieniä, että tarkemman analyysin teko lonkkavika-asteen suhteen on melko vaikeaa. Tähänastisten kuvaustulosten perusteella näyttäisi kuitenkin siltä, että paljon on terveitä ja jonkun verran lievää lonkkavikaa sairastavia (aste C), joitakin yksittäisiä lonkkavikatapauksia tunnetaan. Tiedon keräämistä jatketaan ja jotta jalostustoimikunnille saataisiin lisää tietoa, olisikin tärkeää, että ihan kotikoiratkin kuvattaisiin. Corgiseura järjesti syksyllä 1996 eri puolilla Suomea lonkkakuvauskampanjan ja osallistujia oli kiitettävästi.

Selkäviat

Satunnaisesti kuulee surullisia viestejä corgeista, joilla on selkä pettänyt kesken raisuimman menon. Tämä on valitettavaa ja tapauksia on sen verran, että voidaan puhua jonkinasteisesta ongelmasta. Selkäongelmien syntyyn on monia syitä, joista perinnöllisyyttäkään ei voida sulkea pois. Perinnöllisyyden osuutta selkäongelmiin ollaankin parhaillaan selvittämässä. Mikäli perimässä on taipumusta selkäongelmiin ja koiran yleiskunto ja lihaksisto on päässyt huonoksi ja kiloja on liikaa, on corgiparalla riski kipeyttää selkänsä. Vahva lihaksisto, hyvä yleiskunto ja monipuolinen liikunta ja lihashuolto antavat corgille parhaan mahdollisen suojan ongelmaa vastaan. Nykypäivänä monelta jalostukseen käytettävältä koiralta onkin kaiken varalta kuvattu selkä ja tunnollinen kasvattaja ei käytä sairaita jalostukseen.