Tuomariesittelyt



Jouko Leiviskä

Koiraharrastukseni alkoi jo ennen teini-ikää. Ensinmäisen oman koirani sain
vuonna 1973. Ensinmäinen pentueeni syntyi 1976. Siitä alkaen näyttelytoiminta
ja koirien kasvattaminen ovat kuuluneet aktiivisesti elämääni.

Toimin nuorenpana hyvin aktiivisesti monella saralla koiraharrastuksessa mm
kouluttajana ja aktiivisena jäsenä järjestämässä näyttelyitä sekä
kokeita.

Toimin myös useita vuosia kahden suuren rotujärjestön puheenjohtajana useita
kausia.

Kasvatustoiminnasta minut on palkittu kolmella Lauri Vuolasvirta palkinnolla. Kennelnimeni on Toyway.

Ensinmäiset ulkomuototuomari oikeudet sain vuonna 1982. Valmistuttuani laajensin
aktiivisesti ryhmiin 8, 9 ja 10 sekä yksttäisiin rotuihin muistakn ryhmitä.
Olen arvostellut useinmissa Euroopan maissa sekä Australiassa.

Pidin lähes 20 vuotta taukoa uusien rotujen arvosteluoikeuksien opiskelussa.
Kun innostuin jälleen laajentamaan asetin itselleni aikamoisen haasteen saada
oikeudet Corgeille. Siksi olen aidosti ylpeä, että onnistuin
arvostelukokeessa ja voin virallisesti arvostella rotuanne.
Corgeja olen arvostellut pari kertaa Suomessa ja kerran Norjassa KV näyttelyssä.

Odotan mielenkiinnolla näyttelyssänne arvostelua, mikä on suuri kunnia minulle.




 



Tuula-Maija Tammelin

Tanska, Køge 030721

YMPYRÄ SULKEUTUU …

Otsikko oli ensimmäinen mieleeni tullut ajatus, kun vastaanotin kutsut juhla- ja eurocorginäyttelyihinne. Aloittaessani kauan sitten ulkomuototuomarin koulutuksen Tanskassa corgeilla, omat rotuni, suoritin toisen vaadittavan harjoittelukerran SWCS:n erikoisnäyttelyssä Helsingissä. Siitä on kauan, mutta muistan että oli antoisaa, mukavaa ja paljon corgeja.

Lapsuuuskodissani Kuopiossa meillä oli muutama mopsi. Siellä Väinölänniemen näyttelyssä tapasin corgin ensimmäisen kerran. Näkymä pemun takapuolesta oli niin jännä 12-vuotiaalle, että oli mentävä tutustumaan lähemmin paikalla olleisiin Nurkkaniemeläisiin. Päätinkin, että heti kun se on mahdollista, hankin corgin. Tanskaan muutettuani haave toteutui seitsemänkymmentä luvun lopussa. Silloin olin tutustunut myös tuolloin harvinaisempiin cardigan corgeihin.

Monivuotinen ja -puolinen oppimäärä  on repussa, mutta on siellä runsaasti tilaa edelleen. Uteliaisuus ja kiinnostus ovat mukavia piirteitä ja aina voi oppia lisää. Rodut kehittyvät ja muuttuvatkin. Se on luonnollista ja tärkeistä ominaispiirteistä pidetään huoli. Positiivinen vuorovaikutus kaikkien osapuolten kesken on ensiarvoisen tärkeää ja rotuja kunnioittavaa. Opeteltaisiinko puhumaan entistä enemmän ”corgia”, olemusta, rakennetta ja annettaisiin erilaisille mielipiteille rakentavaa vastinetta. Näyttelykeskeisyys ja kehää kiertämällä saavutetut tulokset, nimet ja tittelit tarvitsevat vastapainoa. Jokaisen kasvattajan, harrastajan, perhekoiran omistajan oma oppi- ja tietomäärä on ensiarvoisen tärkeää meille kaikille. Seuraavan kerran jos ja kun minua pyydetään puhumaan ulkomuototuomarin työstä kehässä, kertoisin mieluummin siitä, miten tulkitsisin näkemääni sieltä kehän laidalta.

Molempien corgirotujen tyyppi on tänä päivänä selkeä. Ei tarvitse miettiä rodunomaisia piirteitä, värejä, kokoa tai ylipäätänsä vertailla niitä toisiinsa arvostellessa. Molemmilla roduilla on jo perimänsä puolesta oletetut erilaiset taustat, vaikka yhdessä kuljettiin vuoteen 1934 saakka. Myös niiden työskentely oli monenlaisten tarpeiden toteuttamista. Oli vientiä markkinoille ja siirtoa laitumelta toiselle matkojenkin päässä. Toiset olivat taitavia lähityöskentelyssä jne. Niiden luonne ja ulkomuoto paljastavat tänäkin päivänä selkeästi muinaisen työskentelytyylin. Näinhän on tilanne monessa muussakin alunperin paimentavassa rodussa.

Voinemme kenties olla samaa mieltä siitä, että valpas, uskollinen, puurtaja, tasaisen tasapainoinen, tunnerikas ja älykäs ovat tyypillisiä cardigan corgin piirteitä. Toisaalta pirteä, ystävällinen, avoin, aina valmis, aktiivinen ja kekseliäa on ehtaa pembroke tyyliä. Molemmat ovat omalla tyylillään eloisia ja tärkeää onkin muistaa, että sopiva ja hyvä hännän kiinnnitys on takaosan anatomiaa. Hännän asento on vapaa ja ihanan vaihteleva tilanteesta riippuen. Hyvä niin!

Olen arvostellut vuosien varrella monessa Euroopan maassa ja ”itäisessä naapurissa”. Meriittilista ei ole minun juttuni. Paimennukseen olen tutustunut perusteellisesti monen vuoden ajan enimmäkseen borden collieiden parissa, mutta tunnen muidenkin ”paimenten” työskentelytyylit. Vuosia sitten tapasin pm tokokisoissa Tanskassa suomalaisen Pami corgin. Mukava muisto. Harrastin itsekin jonkun kauden tottelevaisuutta edesmenneen Jessi corgin kanssa. Harvemmin nykyisin, mutta kuitenkin, minut voi tavata agility kisoissakin. Mukavaa ja hauskaa, että nykyisin on useita ei niin hirvittävän vaativia harrastuslajeja. Jokaiselle jotakin.




 



Susanna Uusitupa-Kärppä

Kiitän kutsusta ja odotan innolla arvostelutehtävää SWCS ry:n erikoisnäyttelyssä.
Oma rotuni on jo yli kaksikymmentä vuotta ollut australiankelpie, jota olen myös menestyksekkäästi
kasvattanut, Didaktic’s kennelnimellä. Varsinkin kelpieissä, mutta myös muissa koiraroduissa minua
kiinnostaa rodun alkuperäinen käyttötarkoitus ja sen yhteys ulkomuotoon.
Kelpieitten lisäksi olen omistanut mopseja, dobermanneja ja kääpiöpinsereitä. Viimeisin ihastus on
mannermaiset kanakoirat. Kotona metsästyksen, KAER-toiminnan ja hajuerottelun saloihin minua vie tällä
hetkellä karkeakarvainen saksanseisoja Jiippi.
Ulkomuototuomariksi valmistuin 2018 ja tällä hetkellä minulla on arvosteluoikeudet 24 rotuun FCI-
ryhmästä 1.
Leipätyökseni toimin palvelupäällikkönä kansainvälisessä IT-alan palveluyrityksessä.