Helmikuun 18. päivä 1971 lausuttiin Suomen Welsh Corgi Seura ry –Finska
Welsh Corgi Sällskapet rf:n perustamissanat Suomen Kennelliiton tiloissa
Bulevardilla, Helsingissä. Yhdistys oli aluksi Suomen Seurakoiraliiton
alainen rotua harrastava yhdistys, mutta toukokuun 6. päivänä 1978
Suomen Kennelliiton valtuusto hyväksyi Suomen Welsh Corgi Seuran
rotujärjestöksi.
Yhdistyksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi 1970 -luvulla corgirotujen
alkavan suosion myötä. Silloiset rodun aktiiviharrastajat totesivat,
että olisi aika perustaa rotua harrastava yhdistys. Päätös asiasta
syntyi joukolla SKK:n (nykyisin SKL) liitto-osaston kerhoillan aikana.
Nyt jo edesmennyt Ritva Raita (ent. Ehnberg) piti tuolloin esitelmän
molemmista corgimuunnoksista. Paikalla olivat harrastaja joukosta
Eeva-Maija Lehtinen, Rainer Vuorinen, Erik ja Pirjo Heyno, Saga ja
Antero Lindroos, Anneli Toivanen, Satu Elstelä, Pentti Nurmi ja Ritva
Ehnberg.
Ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Antero Lindroos,
sihteeriksi Eeva-Maija Lehtinen sekä muut jäsenet Eva-Maija Lautiainen,
Anneli Toivanen, Rainer Vuorinen sekä Saga Lindroos, joka myös toimi
tilintarkastajana. Varapuheenjohtajaksi valittiin Satu Elstelä. Tämän
perustavan kokouksen jälkeen johtokunta päätti liittyä jäseneksi Suomen
Kennelliittoon, Uudenmaan Kennelpiiriin ja Suomen Kennelliiton
Liitto-osastoon.
Uuden yhdistyksen toiminta pyörähti nopeasti käyntiin, ja ensimmäiset
kerhoillat järjestettiin syksyllä 1971. Paikalle kutsutut Hans ja Elina
Lehtinen sekä Rainer Vuorinen olivat kertomassa menneen vuoden
näyttelyistä corgien osalta. Kerhoiltoja erilaisilla teemoilla
järjestettiin vuosittain. Ensimmäinen corgien kesäpäivä järjestettiin
yhdistyksen toimesta 14.7.1973 Rehtijärvellä Eva-Maija Lautiaisen
(kennel Nurkkaniemen) piha-alueella. 1974 julkaistiin ensimmäinen
vuosikirja, missä oli sukutauluja, rekisteröidyt koirat sekä
näyttelyarvostelut vuosilta 1972-1973. Suomen welsh corgi seura ry –
Finska Welsh corgi sällskapet järjesti ensimmäisen erikoisnäyttelynsä
Helsingin raviradalla 18.5.1975 yhdessä Chow-chow yhdistyksen kanssa.
Näyttelyyn ilmoitettiin 55 corgia ja näistä 16 oli pentuja. Tuomarina
aikuisille koirille toimi Hans Lehtinen. SF & S MVA Nurkkaniemen Rosita
om. Eva Lautiainen oli Hans Lehtisen valinta näyttelyn kauneimmaksi
koiraksi ja pentujen kauneimmaksi valittiin Balatron om. Kaj Flood.
Pennut arvosteli Eva Ekstam.
Vuonna 2021 juhlimme yhdistyksemme perustamisen 50-vuotisjuhlavuotta.
Welsh corgi pembroken suosio alkoi jo 1960-luvulla, vuonna 1962
rekisteröitiin 4 pembrokea ja ensimmäinen pentue rekisteröitiin Suomessa
1964. Vuonna 1965 rekisterötiin jo 29 pembrokea. 1960-luvulla tuotiin
useita koiria sekä Ruotsista että Iso-Britanniasta. Englannista tuotiin
ensimmäisten joukossa pembroke Lees Golden Eagle ”Ellu”. Ensimmäinen
Ruotsista tuotu pembroke oli Giselle- niminen narttu. Ne olivat sen
aikaista hyvää tasoa ja useimmat korkeasti palkituista vanhemmista.
Rodun uranuurtajana voidaan pitää Eeva-Maija Lautiaista (kennel
Nurkkaniemen), jonka lukuisat tuonnit loivat vankkaa pohjaa
suomalaiselle corgikasvatukselle ja rodun tunnettavuudelle.
1970-luvulla rekisteröintimäärät lähtivät tasaiseen kasvuun.
Koirakantamme sai uusia linjoja Australian ja Norjan tuontikoirista.
Pembroket sai osakseen suurta ihailua ja uusia kasvattajia.
1980-luvulla Suomeen saapui yli 60 uutta tuontia Iso-Britanniasta,
Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Suurin osa näistä tuli mukaan
jalostuskäyttöön. Rekisteröintimäärät jatkoivat tasaista kasvua ja
vuosikymmenen vaihteeseen tultaessa rekisteröintimäärät olivat lähes 300
pembrokea per vuosi.
Rekisteröintimäärät huipentuivat 1990-luvulla ja korkeimmillaan se oli
1993 jolloin rekisteröitiin 438 pembrokea. Tämän jälkeen tilanne alkoi
hiljalleen tasaantua ja vakiintua. Uusia tuontimaita olivat Viro, Puola,
Sveitsi ja Yhdysvallat. Rodun pariin tuli uusia kasvattajia ja rotua
tehtiin tunnetuksi muun muassa tottelevaisuuskokeissa. 1996 tuli voimaan
häntien typistyskielto, mutta se ei vaikuttanut mainittavasti rodun
suosioon ja kasvattajien aktiivisuuteen.
2000-luvulle saavuttaessa pembrokeiden vuosirekisteröinnit ovat
asettuneet noin 200-250 yksilön tuntumaan. Uusia tuontikoirien kotimaita
olivat muun muassa Uusi-Seelanti, Venäjä, Tsekit, Kanada ja Alankomaat.
Lisäksi kansainvälinen yhteistyö ja muun muassa
keinosiemennysmahdollisuudet ovat laajentaneet geenipohjaa.
2010-luvulla tuonnit muualta Euroopasta ovat lisääntyneet edelleen ja
mukaan on tullut myös Baltian maat uusiksi tuontimaiksi.
Rekisteröintimäärät ovat vakiintuneet reiluun 200 yksilöön.
Viimeisen kymmenen -kahdenkymmenen vuoden aikana kiinnostus suomalaisia
pembrokeja kohtaan on herännyt myös muualla maailmassa.
Suomalaissyntyisiä koiria on viety eri puolille maailmaa.
Ensimmäinen welsh corgi cardigan rekisteröitiin Suomessa vuonna 1970.
Tämä koira oli Iso-Britanniasta tuotu punavalkoinen narttu, Dilwel
Tonga. Ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue rekisteröitiin vuonna 1974,
kasvattajinaan rodun maahantuojat Saga ja Antero Lindroos (kennel
Sasalu).
80-luvulla kiinnostus cardiganeja kohtaan alkoi kasvaa ja mukaan tuli
uusia kasvattajia, jotka toivat uutta jalostusmateriaalia lähinnä
Ruotsista, Norjasta ja Iso-Britanniasta.
90-luvulla cardiganien rekisteröintimäärät nousivat voimakkaasti.
Tuontikoiria saapui maahamme aikaisemmin mainittujen maiden lisäksi muun
muassa Alankomaista, Tanskasta, Saksasta ja Ranskasta.
2000-luvulle saavuttaessa cardiganit ovat vakiinnuttaneet paikkansa
pembrokeiden rinnalla. Kasvattajien tekemä työ rodun tunnettavuuden
eteen alkoi vaikuttaa. Uusia tuontikoirien kotimaita olivat muun muassa
Uusi-Seelanti, Australia, Puola ja Yhdysvallat. Lisäksi kansainvälinen
yhteistyö ja muun muassa keinosiemennysmahdollisuudet ovat laajentaneet
geenipohjaa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kiinnostus suomalaisia cardiganeja
kohtaan on herännyt myös muualla maailmassa. Suomalaissyntyisiä koiria
on viety rodun kotimaan lisäksi mm. muihin Euroopan maihin ja
Yhdysvaltoihin. Welsh corgi cardiganien vuosirekisteröinnit näyttäisivät
Suomessa asettuneen noin 300-350 yksilön tuntumaan ohi aiemmin
rekisteröintitilastoja johtaneen pembroken.
Welsh Corgi Sällskapet rf:n perustamissanat Suomen Kennelliiton tiloissa
Bulevardilla, Helsingissä. Yhdistys oli aluksi Suomen Seurakoiraliiton
alainen rotua harrastava yhdistys, mutta toukokuun 6. päivänä 1978
Suomen Kennelliiton valtuusto hyväksyi Suomen Welsh Corgi Seuran
rotujärjestöksi.
Yhdistyksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi 1970 -luvulla corgirotujen
alkavan suosion myötä. Silloiset rodun aktiiviharrastajat totesivat,
että olisi aika perustaa rotua harrastava yhdistys. Päätös asiasta
syntyi joukolla SKK:n (nykyisin SKL) liitto-osaston kerhoillan aikana.
Nyt jo edesmennyt Ritva Raita (ent. Ehnberg) piti tuolloin esitelmän
molemmista corgimuunnoksista. Paikalla olivat harrastaja joukosta
Eeva-Maija Lehtinen, Rainer Vuorinen, Erik ja Pirjo Heyno, Saga ja
Antero Lindroos, Anneli Toivanen, Satu Elstelä, Pentti Nurmi ja Ritva
Ehnberg.
Ensimmäisen johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Antero Lindroos,
sihteeriksi Eeva-Maija Lehtinen sekä muut jäsenet Eva-Maija Lautiainen,
Anneli Toivanen, Rainer Vuorinen sekä Saga Lindroos, joka myös toimi
tilintarkastajana. Varapuheenjohtajaksi valittiin Satu Elstelä. Tämän
perustavan kokouksen jälkeen johtokunta päätti liittyä jäseneksi Suomen
Kennelliittoon, Uudenmaan Kennelpiiriin ja Suomen Kennelliiton
Liitto-osastoon.
Uuden yhdistyksen toiminta pyörähti nopeasti käyntiin, ja ensimmäiset
kerhoillat järjestettiin syksyllä 1971. Paikalle kutsutut Hans ja Elina
Lehtinen sekä Rainer Vuorinen olivat kertomassa menneen vuoden
näyttelyistä corgien osalta. Kerhoiltoja erilaisilla teemoilla
järjestettiin vuosittain. Ensimmäinen corgien kesäpäivä järjestettiin
yhdistyksen toimesta 14.7.1973 Rehtijärvellä Eva-Maija Lautiaisen
(kennel Nurkkaniemen) piha-alueella. 1974 julkaistiin ensimmäinen
vuosikirja, missä oli sukutauluja, rekisteröidyt koirat sekä
näyttelyarvostelut vuosilta 1972-1973. Suomen welsh corgi seura ry –
Finska Welsh corgi sällskapet järjesti ensimmäisen erikoisnäyttelynsä
Helsingin raviradalla 18.5.1975 yhdessä Chow-chow yhdistyksen kanssa.
Näyttelyyn ilmoitettiin 55 corgia ja näistä 16 oli pentuja. Tuomarina
aikuisille koirille toimi Hans Lehtinen. SF & S MVA Nurkkaniemen Rosita
om. Eva Lautiainen oli Hans Lehtisen valinta näyttelyn kauneimmaksi
koiraksi ja pentujen kauneimmaksi valittiin Balatron om. Kaj Flood.
Pennut arvosteli Eva Ekstam.
Vuonna 2021 juhlimme yhdistyksemme perustamisen 50-vuotisjuhlavuotta.
Welsh corgi pembroken suosio alkoi jo 1960-luvulla, vuonna 1962
rekisteröitiin 4 pembrokea ja ensimmäinen pentue rekisteröitiin Suomessa
1964. Vuonna 1965 rekisterötiin jo 29 pembrokea. 1960-luvulla tuotiin
useita koiria sekä Ruotsista että Iso-Britanniasta. Englannista tuotiin
ensimmäisten joukossa pembroke Lees Golden Eagle ”Ellu”. Ensimmäinen
Ruotsista tuotu pembroke oli Giselle- niminen narttu. Ne olivat sen
aikaista hyvää tasoa ja useimmat korkeasti palkituista vanhemmista.
Rodun uranuurtajana voidaan pitää Eeva-Maija Lautiaista (kennel
Nurkkaniemen), jonka lukuisat tuonnit loivat vankkaa pohjaa
suomalaiselle corgikasvatukselle ja rodun tunnettavuudelle.
1970-luvulla rekisteröintimäärät lähtivät tasaiseen kasvuun.
Koirakantamme sai uusia linjoja Australian ja Norjan tuontikoirista.
Pembroket sai osakseen suurta ihailua ja uusia kasvattajia.
1980-luvulla Suomeen saapui yli 60 uutta tuontia Iso-Britanniasta,
Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Suurin osa näistä tuli mukaan
jalostuskäyttöön. Rekisteröintimäärät jatkoivat tasaista kasvua ja
vuosikymmenen vaihteeseen tultaessa rekisteröintimäärät olivat lähes 300
pembrokea per vuosi.
Rekisteröintimäärät huipentuivat 1990-luvulla ja korkeimmillaan se oli
1993 jolloin rekisteröitiin 438 pembrokea. Tämän jälkeen tilanne alkoi
hiljalleen tasaantua ja vakiintua. Uusia tuontimaita olivat Viro, Puola,
Sveitsi ja Yhdysvallat. Rodun pariin tuli uusia kasvattajia ja rotua
tehtiin tunnetuksi muun muassa tottelevaisuuskokeissa. 1996 tuli voimaan
häntien typistyskielto, mutta se ei vaikuttanut mainittavasti rodun
suosioon ja kasvattajien aktiivisuuteen.
2000-luvulle saavuttaessa pembrokeiden vuosirekisteröinnit ovat
asettuneet noin 200-250 yksilön tuntumaan. Uusia tuontikoirien kotimaita
olivat muun muassa Uusi-Seelanti, Venäjä, Tsekit, Kanada ja Alankomaat.
Lisäksi kansainvälinen yhteistyö ja muun muassa
keinosiemennysmahdollisuudet ovat laajentaneet geenipohjaa.
2010-luvulla tuonnit muualta Euroopasta ovat lisääntyneet edelleen ja
mukaan on tullut myös Baltian maat uusiksi tuontimaiksi.
Rekisteröintimäärät ovat vakiintuneet reiluun 200 yksilöön.
Viimeisen kymmenen -kahdenkymmenen vuoden aikana kiinnostus suomalaisia
pembrokeja kohtaan on herännyt myös muualla maailmassa.
Suomalaissyntyisiä koiria on viety eri puolille maailmaa.
Ensimmäinen welsh corgi cardigan rekisteröitiin Suomessa vuonna 1970.
Tämä koira oli Iso-Britanniasta tuotu punavalkoinen narttu, Dilwel
Tonga. Ensimmäinen Suomessa syntynyt pentue rekisteröitiin vuonna 1974,
kasvattajinaan rodun maahantuojat Saga ja Antero Lindroos (kennel
Sasalu).
80-luvulla kiinnostus cardiganeja kohtaan alkoi kasvaa ja mukaan tuli
uusia kasvattajia, jotka toivat uutta jalostusmateriaalia lähinnä
Ruotsista, Norjasta ja Iso-Britanniasta.
90-luvulla cardiganien rekisteröintimäärät nousivat voimakkaasti.
Tuontikoiria saapui maahamme aikaisemmin mainittujen maiden lisäksi muun
muassa Alankomaista, Tanskasta, Saksasta ja Ranskasta.
2000-luvulle saavuttaessa cardiganit ovat vakiinnuttaneet paikkansa
pembrokeiden rinnalla. Kasvattajien tekemä työ rodun tunnettavuuden
eteen alkoi vaikuttaa. Uusia tuontikoirien kotimaita olivat muun muassa
Uusi-Seelanti, Australia, Puola ja Yhdysvallat. Lisäksi kansainvälinen
yhteistyö ja muun muassa keinosiemennysmahdollisuudet ovat laajentaneet
geenipohjaa.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana kiinnostus suomalaisia cardiganeja
kohtaan on herännyt myös muualla maailmassa. Suomalaissyntyisiä koiria
on viety rodun kotimaan lisäksi mm. muihin Euroopan maihin ja
Yhdysvaltoihin. Welsh corgi cardiganien vuosirekisteröinnit näyttäisivät
Suomessa asettuneen noin 300-350 yksilön tuntumaan ohi aiemmin
rekisteröintitilastoja johtaneen pembroken.