Fiktiivinen nimimerkki Trolli-Corgi julkaisee oman mielipiteensä ajankohtaisista aiheista
Tämä epidemia-aika ei eroa normaalielämästäni juuri millään tavalla! Jos ihan rehellisiä ollaan, otan kyllä ilon irti tästä ainutlaatuisesta tilanteesta, kun saa syrjäytyä ihan rauhassa ja vastaantulijoille tarvitsee vain huikata korona-altistusesta, niin jättävät koiratkin rauhaan.
Mutta haluaisinpa olla kärpäsenä katossa niissä kotitalouksissa, joissa vaimo yleensä ravaa alvariinsa näyttelyissä ja mies saa piereskellä rauhassa kotona. Mites nyt suu pannaankaan, kun on pysyttävä kotiolissa saman katon alla kuukausia. Siinä sitä ollaan, tavallisina ihmisinä tavallisten koirien kanssa tekemässä niitä tavallisia, tylsiä asioita. Voidaan vaikka tehdä kilpailu siitä, kenen liitto kestää pisimpään. Tiedän heti muutaman, kenen puolesta en laittaisi päätäni pantiksi. Jaxuhaleja vaan sinne kotisohville.
Ne, jotka kaipaavat ylitsepääsemättömästi näyttelyihin, voivat järjestää sellaiset vaikka kotona näin: Pese ja puunaa koirat illalla ja tuskaile, miten niistä lähtee taas järkyttävästi karvaa. Herätyskello soimaan klo 5, eväät mukaan, kamat autoon ja autolla ajetaan korttelia ympäri niin kauan, että aamu valkenee. Auto jätetään liian kauas, josta roudataan kotipihalle koirat, pöytä ja häkit hiki hatussa. Tasan klo 10 kierrä pari kierrosta kehää ympäri ja palkitse itsesi kaapista löytyvällä vanhalla ruusukkeella. Sitten pakolliset skumpat ja instapäivitys.
Ryhmäkehä juostaan hieman myöhässä klo 15.45 koko korttelin ympäri. Kylän juopot Make ja Pera huikkaavat puiston penkiltä, että et päässyt jatkoon, mutta nosto 8 parhaan joukkoon tuli (jes!). Kamat autoon ja väsyneenä kotimatkalle, taas yksi näyttelypäivä pulkassa.
Ja jos haluat tehdä itsestäsi naurunalaisen kuten muut sosiaalisen median ihmispolot, voit aina kuvata videolle, kuinka päälläsi seisten pelleilet vessapaperirullan kanssa, kun koira odottaa samalla kiltisti herkun edessä pohtien, että mitä ihmettä tässä maailmassa oikein tapahtuu.
Vielä lopuksi koen tarpeelliseksi mainita, että olen kurkkuani myöten täynnä noita Facebookin turhimmista turhimpia haastepäivityksiä, joiden siivilä kanssaihmiset pääsevät kertomaan tyhjänpäiväisistä elämistään. Käsi ylös, ketä oikeasti kiinnostaa millaisesta mukista rohkea nainen juo verhon edessä ylpeänä koiranomistajan P:llä alkavan kahvinsa ja kertoo kymmenen koiraharrastustaan joista yksi ei ole totta? Siis oikeasti.
Katkeransuloisin karanteeniterveisin,
Trolli-corgi
Tämä epidemia-aika ei eroa normaalielämästäni juuri millään tavalla! Jos ihan rehellisiä ollaan, otan kyllä ilon irti tästä ainutlaatuisesta tilanteesta, kun saa syrjäytyä ihan rauhassa ja vastaantulijoille tarvitsee vain huikata korona-altistusesta, niin jättävät koiratkin rauhaan.
Mutta haluaisinpa olla kärpäsenä katossa niissä kotitalouksissa, joissa vaimo yleensä ravaa alvariinsa näyttelyissä ja mies saa piereskellä rauhassa kotona. Mites nyt suu pannaankaan, kun on pysyttävä kotiolissa saman katon alla kuukausia. Siinä sitä ollaan, tavallisina ihmisinä tavallisten koirien kanssa tekemässä niitä tavallisia, tylsiä asioita. Voidaan vaikka tehdä kilpailu siitä, kenen liitto kestää pisimpään. Tiedän heti muutaman, kenen puolesta en laittaisi päätäni pantiksi. Jaxuhaleja vaan sinne kotisohville.
Ne, jotka kaipaavat ylitsepääsemättömästi näyttelyihin, voivat järjestää sellaiset vaikka kotona näin: Pese ja puunaa koirat illalla ja tuskaile, miten niistä lähtee taas järkyttävästi karvaa. Herätyskello soimaan klo 5, eväät mukaan, kamat autoon ja autolla ajetaan korttelia ympäri niin kauan, että aamu valkenee. Auto jätetään liian kauas, josta roudataan kotipihalle koirat, pöytä ja häkit hiki hatussa. Tasan klo 10 kierrä pari kierrosta kehää ympäri ja palkitse itsesi kaapista löytyvällä vanhalla ruusukkeella. Sitten pakolliset skumpat ja instapäivitys.
Ryhmäkehä juostaan hieman myöhässä klo 15.45 koko korttelin ympäri. Kylän juopot Make ja Pera huikkaavat puiston penkiltä, että et päässyt jatkoon, mutta nosto 8 parhaan joukkoon tuli (jes!). Kamat autoon ja väsyneenä kotimatkalle, taas yksi näyttelypäivä pulkassa.
Ja jos haluat tehdä itsestäsi naurunalaisen kuten muut sosiaalisen median ihmispolot, voit aina kuvata videolle, kuinka päälläsi seisten pelleilet vessapaperirullan kanssa, kun koira odottaa samalla kiltisti herkun edessä pohtien, että mitä ihmettä tässä maailmassa oikein tapahtuu.
Vielä lopuksi koen tarpeelliseksi mainita, että olen kurkkuani myöten täynnä noita Facebookin turhimmista turhimpia haastepäivityksiä, joiden siivilä kanssaihmiset pääsevät kertomaan tyhjänpäiväisistä elämistään. Käsi ylös, ketä oikeasti kiinnostaa millaisesta mukista rohkea nainen juo verhon edessä ylpeänä koiranomistajan P:llä alkavan kahvinsa ja kertoo kymmenen koiraharrastustaan joista yksi ei ole totta? Siis oikeasti.
Katkeransuloisin karanteeniterveisin,
Trolli-corgi